sunnuntai 30. lokakuuta 2016

Välimerellisissä pikkujoulutunnelmissa - jouluinen maalaisterriini possusta (gluteeniton)



* * * 
Älä anna tämän rustiikkisen maalaisterriinin vaikuttavan ulkomuodon hämätä - sen valmistus on nimittäin paljon helpompaa kuin kuvittelitkaan. Etukäteen valmistettavana se on täydellinen herkku stressittömään joulupöytään!


* * * 

Ruoan parissa työskentelevänä suurin osa ajastani kuluu  - ei niin yllättäen - keittiössä. Niinpä olen (välillä kantapäänkin kautta) oppinut arvostamaan laadukkaita työkaluja ja Heirolin verkkokauppa on tullut tutuksi. Tämä postaus on osa yhteistyötä heidän kanssaan. 

Ruokabloggarille se on aarreaitta, jossa ostoslista kasvaa kuin varkain. Onneksi joulu on ihan nurkan takana - taidan nimittäin ulkoistaa hyvissä ajoin muutaman hankinnan joulupukillekin...! Toivelistallani roikkuvat ainakin nämä ihanat valurautaiset blinipannut ja tämä upea cooler. Lisää lahjavinkkejä löydät täältä.

Ostosten tekeminen Heirolin verkkokaupassa on vielä varsin vaivatontakin: muutamassa päivässä ihanuudet ovat jo kotiovella! Yli 50 € tilauksiin saa ilmaisen toimituksen ja yli 120 € tilauksissa kotiinkuljetuskin tulee kaupan päälle. 

Ihan niinkuin tässä blogissakin, Heirolilla halutaan kannustaa ihmisiä viettämään enemmän aikaa ruokapöydän ääressä. Yhteinen ateria kun on paitsi ruoan, myös rakkauden jakamista. 

Yhteistyössä Indiedaysin ja Heirolin kanssa sain varaslähdön joulutunnelmiin suunnitellessani tyttöporukkamme pikkujoulut. Etenkin viime aikoina tuon kirjaprojektin myötä on aika ollut kortilla - ihan niinkuin kirjailijapoloisen kärsivällisyyskin. 

Ystävät ovat onneksi kestäneet tämänkin emotionaalisen vuoristoradan ja nyt ollaankin jo voiton puolella. Ja mikäs sen parempi tekosyy kokoontua taas saman pöydän ääreen herkuttelemaan!

Joulu tuli etuajassa myös tämän ruokabloggarin keittiöön - olin kokkaustarvikeostoksilla (taas) kuin lapsi karkkikaupassa. 

Rakkautta ensisilmäyksellä oli tuo kuvassa näkyvä punainen emalipata, joka on ollut kotiuttamisen jälkeen käytössä harva se päivä. Siinä valmistuvat niin pitkään haudutetut padat, simpukat, keitot kuin nytkin pöydästämme löytynyt ikisuosikki pataleipä. Ihanan jouluisessa värissään se on vielä niin kauniskin, että sen kantaa pöytään ilomielin!


Heirol joulupöytä maalaisterriini possusta


Rakastan astioita, ja kuulun siihen koulukuntaan, jolle niitä ei koskaan voi olla tarpeeksi. Ihan erityisen heikko kohtani ovat kakkuvadit, kuten tuo First-malliston jalallinen tarjoiluvati

Ei siinä meillä tosin aina kakkuja nähdä- yhtä hyvin siihen voi kattaa suolaistakin tarjottavaa. Se tarjoaa myös näyttävän tavan vaikka hedelmien esillepanoon. 

Samaa sarjaa on myös jouluisen maalaisterriinin tarjoiluastia. Luuposliininen First-mallisto on muotokieleltään yksinkertaisen tyylikäs ja siten myös helposti yhdistettävissä jopa minun iloisen kirjavaan, kirpputoreilta rakkaudella hamstrattuun eripariastiakokoelmaani. 



Jouluinen maalaisterriini possusta_vaaka


Kantakaupunkiasujana on neliöitä minunkin keittiössäni varsin rajallisesti, minkä vuoksi arvostan astioissakin monikäyttöisyyttä. 

Tuo terriini esimerkiksi saa kauniin muotonsa pinnoitetusta puolikuun muotoisesta viipalevuoasta, jossa valmistuvat terriinin lisäksi myös vaikka kakut. 

Illan jälkiruokana toimineet sitruunaiset rosmariinipiparit valmistuivat ihanilla lumihiutaleen muotoisilla pikkuleipämuoteilla, jotka olivat niin kauniita, että pääsivät koristamaan joulukuustammekin. 

PS. Pipareiden ohjeen löydät blogista ensi lauantaina!




Meidän pikkujoulujamme vietettiin luonnollisesti varsin välimerellisissä tunnelmissa. Avainsanana oli ihanien makujen lisäksi kauan kaivattu kiirettömyys ja stressittömyys. Niinpä kaikki kattauksesta löytyvä oli joko helppoa ja nopeaa tai etukäteen valmistettavissa. Niinpä emäntäkin pääsi pitkästä aikaa ihan vain istumaan ja nauttimaan. Niin seurasta kuin viinilasillisesta (jos toisestakin!)

Terriinit ovat tähän erinomainen vaihtoehto. Meidän pöydässämme nähtiin tästä kakkuvuoasta kauniin ulkomuotonsa saava kuha-mätiterriini sekä illan ehdoton tähti, tämä rustiikkinen maalaisterriini possusta. On muuten ♥

Ulkomuodollaan se tekee takuuvarmasti vaikutuksen vieraaseen kuin vieraaseen, mutta yllättävän helppo se on (ei sitä tosin niille vieraille tarvitse kertoa!) On tämä muuten myös erinomainen ja varmasti tervetullut ruokalahjakin!

Aikaa sen tekoon kannattaa tosin varata, se pitää nimittäin valmistaa tarjoilua edellisenä päivänä jääkaappiin tekeytymään. 


Jouluinen maalaisterriini possusta_pysty


8-10 hengelle

Jouluinen maalaisterriini possusta:

400 gr kassleria (tai porsaan lapaa)
250 gr kananmaksaa
200 gr porsaan kylkeä (ilman kamaraa)
1 kananmuna
3/4 dl Valdespino Oloroso Blend Medium-sherryä (tai konjakkia tai portviiniä)
75 gr pistaasipähkinöitä
75 gr kuivattuja karpaloita
1 1/2 rkl tuoretta timjamia, hienonnettuna
1 1/2 tl suolaa
1 tl mustapippuria
1/4 tl jauhettua neilikkaa
1/4 tl jauhettua maustepippuria

Lisäksi: 2 pkt (á 180 gr) pekonisiivuja

Taputtele kananmaksan pinta kuivaksi. Kuutioi kassler ja possunkylki. Heitä pois kovat rasvaiset palat. Mittaa puolet kasslerista ja porsaankyljestä kananmaksojen sekä kananmunan kanssa tehosekoittimeen ja surauta tasaiseksi. Siirrä toiseen kulhoon. 

Lisää tehosekoittimeen loput kasslerista ja possunkyljestä ja aja rouheaksi seokseksi. Yhdistä ne maksaseokseen muiden ainesten kanssa. Sekoita tasaiseksi ja siirrä peitettynä kylmään maustumaan 4 tunniksi (tai vaikka seuraavaan päivään). 

Irrota pekonisiivut toisistaan ja toisesta päästä kiinni pitäen venytä niitä hieman pidemmiksi. 

Vuoraa käyttämäsi (n. 1 l vetoinen) vuoka pekonilla niin, että ne jäävät hieman lomittain. Leikkaa kaksi pekonisiivua puoliksi ja käytä palat vuoan päihin. 

Lusikoi terriinimassa vuokaan ja käännä pekonisuikaleet massan päälle. Peitä terriini vuoan kokoisella leivinpaperiarkilla ja kääri vielä tiukasti folioon.

Lämmitä uuni 170 asteeseen (kiertoilmauunissa riittää 150). Aseta terriinivuoka sitä hieman suurempaan uunivuokaan ja kaada uunivuokaan sen verran kiehuvaa vettä, että se yltää terriinivuoan puoleenväliin. 

Kypsennä n. 75 minuuttia, kunnes terriini alkaa irrota vuoan reunoilta ja sen keskelle työnnetty tikku tulee ulos kuivana ja kuumana. Nosta terriinivuoka uunivuoasta. Aseta sen päälle paino (esim. muutama säilyketölkki)  ja anna jäähtyä huoneenlämpöiseksi. Siirrä sitten kylmään seuraavaan päivään. 

Poista paino, avaa folio ja kumoa terriini varovasti vuoastaan tarjoiluastiaan. Tarjoa lisänä esim. pikkukurkkuja, hillosipuleita ja/tai mustaherukka- tai karpalohyytelöä.

Jouluinen maalaisterriini possusta_vaaka

* * * 

Joulu tulee etuajassa myös yhdelle teistä lukijoista - teidän kesken arvotaan nimittäin 75€ lahjakortti Heirolin verkkokauppaan! Mitä sinun toivelistallasi on? Käy valitsemassa verkkokaupan valikoimista oma suosikkisi ja linkitä se kommentteihin. 

Osallistumisaikaa on ensi maanantaihin eli 6.11.2016 saakka. Muista siis jättää kommentteihin myös yhteistietosi! Arvonnan säännöt löydät täältä.






* Yhteistyössä Indiedays , Blogirinki Media ja Heirol


___________________________




SAISIKO OLLA LISÄÄ?


     


TYKKÄSITKÖ? KERRO KAVEREILLEKIN!

Sharing is caring Share to Facebook Share to Twitter Email This Pin This

tiistai 25. lokakuuta 2016

Kaartin 6 toinen kattaus - jopa edeltäjäänsäkin parempi

Ensimmäistä kertaa kevättalvella järjestetty Kaartin Kutonen - gurmeeturnee oli menestys jo ensimmäisellä kerrallaan, mutta nyt meneillään oleva toinen kattaus on mahdollisesti jopa vielä parempi.

* * * 
Blogi on viime aikoina viettänyt hiljaiseloa kirjaprojektin ja muiden töiden vuoksi, eikä nälkää ole todellakaan tarvinnut viime viikkojen reseptintestausten myötä nähdä. Itse ruokaa ei kyllä ole välillä tehnyt mieli nähdä enää koskaan... 

Mutta koska maanantai ja koska Kaartin Kutonen. Ja koska onhan se kiva istua valmiiseen pöytään.

Kevättalvella ensimmäistä kertaa järjestetty Kaartin Kutonen oli menestys jo ensimmäisellä kerrallaan. Mukana olevien ravintoloiden tarjonta oli tasokasta kautta linjan eikä logistiikkapuolikaan lastentaudeista kärsinyt.

Eilen alkaneen Kaartin Kutosen toisen kattauksen kokoonpano on Pompieria lukuunottamatta sama. Tällä kierroksella sen on korvannut juuri avautunut ja kehuja kovasti kerännyt Vinkkeli. Oppaamme, Ragún Antti Asujamaan mukaan tällä periatteella jatketaan vastaisuudessakin, eli yksi ravintoloista aina putoaa.  

Ahneina elämyksennälkäisinä olimme buukanneet itsemme ensimmäiseen lähtöön kestosuosikistamme Ragústa, jossa matka alkoi tuulisen syyssään ansiokkaasti karkottaneella eggnoggilla. Ruokajuomaksi kaadettiin Ragún omaa, Salossa sijaitsevassa Solmu-panimossa pantua amber alea. 





Ragún annos, omenaataatelihillon kanssa tarjoiltu; confitoidusta ja savustetusta ankasta haudutettu ragu  (ding ding ding!) sinappipolentalla ja itsetehdyllä ankkamakkaralla oli sitä, miltä se kuulostaakin. 

Ja hurmasi (taas) tarjoilupurkista avattaessa pöllähtävällä savupilvellään.

Lisää Raguun rakastumisesta suorastaan holtittomien ylisanojen säestyksellä löydät blogista täällä.




Meidän kierroksemme seuraava etappi oli Pastis, jonka annos oli meidän (ja illan aikana vapaamuotoisesti suoritetun gallupin) mielestämme kierroksen heikoin lenkki. 

Karitsansydäntä, itse idätettyä tempehiä ja sienivaahtoa sisältävä annos oli ehtinyt tarjolle tuotaessa jo jäähtyä ja oma sydämeni oli niin sitkaskin, että ruokailuvälineet meinasivat jäädä kakkoseksi. 





Toisessa kestosuosikissani Juuressa pääsimme tutustumaan pari kuukautta sitten avattuun kellariin. 




Täältä löytyi myös kierroksen ehdoton suosikkini: mystisellä ulkomuodollaan hurmannut ylistys palkokasveille. 

Mm. Gobbas Gårdin härkäpapuja, mannaryyniä, kahvipapuvaahtoa ja muhitettuja herneitä sisältänyt annos oli sitäpaitsi vielä vegekin. 

Toimiva annos myös sen kanssa tarjotun valkoisen Spätburgunderin kanssa. 

Juuren lounas on muuten hinta-laatusuhteeltaan kaupungin parhaimmistoa - lisää blogissa täällä.




Spisissä eteen kannettiin turskaa sekä perunahelmille rakentunut punajuurikaviaari. Niin ja jumalaista tillikastiketta, jonka toffeemainen paahteisuus sai aikaan sen, että luovuimme seuralaisena toimineen Kissabloggarin kanssa viimeisistäkin tähän saakka suhteessamme ylläpitämistämme käyttäytymisnormeista ja nuolimme lautaset. 

Loiren laaksosta peräisin ollut utuisa Sauvignon Blanc oli ehkä illan onnistunein juomaparitus. Kyllä ne vaan osaa. Aijettä.

Lisää Spisistä blogissa täällä.




Gastrobar Emon annos ei pettänyt odotuksia sekään: loppuun saakka mietittyä tekstuurien ja makujen harmoniaa. 

Muikunmäti oli mm. pikkelöityä omenaa ja maa-artisokkaa sisältäneessä annoksessa varsin sopuisasti sivuosassa eikä sen suolaisuus päässyt dominoimaan koko esitystä.

Lisää kokemuksia Emosta? No niitähän löytyy blogissa täältä.




Vinkkelin mukaantulo oli meitä erityisesti kutkuttava yllätys, sillä se löytyy kärkisijoilta kaiken viime kuukausien hässäkän aikana tuskallisen pitkäksi kasvaneelta must see-ravintolalistaltakin. 




Häränhäntäragun kanssa tarjoillussa häränhäntäconsomméssa oli ihanan syvä maku. Selleri toi annokseen viehättävää kontrastia. Ruokajuoma oli varsin yllättävä veto: se oli nimittäin sherryn lailla valmistettua keltaista (vin jaune) Ranskan Chateau-Chalonin alueelta. 

Jälkiruoka oli Calvadosta ja omenaa sisältänyt savariini ja sen kanssa tarjoiltu itävaltalainen Auslese pisti sukat pyörimään niin, että Ruotsista saapuneen toisen seuralaisen silmän välttäessä tyhjensin myös hänen lasinsa. 

Rakkaus selvästikin on sokea. 




Erinomaisen onnistuneen illan jälkipuintia varten siirryimme illan aikana mukaan tarttuneiden uusien ystävien kanssa Latvaan (jossa muuten vietimme ruotsalaisen kanssa ensitreffejämmekin!) 

Mahtava ilta mahtavassa seurassa. Taas. 

Kotiinviemisinä oli hilpeyden lisäksi myös päätös lähteä katsomaan gorilloja Ugandaan. 

On se elämä vaan aika mahtavaa. 

PS. Kuvia ja tunnelmia edelliseltä kierrokselta löydät täältä.

Onko siellä joku lähdössä kierrokselle? Vai joko ehditte testaamaan ensimmäisen lähdön? Mitkä olivat teidän suosikkinne?

_________________


SAISIKO OLLA LISÄÄ?



      
Sharing is caring Share to Facebook Share to Twitter Email This Pin This