keskiviikko 7. joulukuuta 2016

Rhodope-junalla läpi Bulgarian ja Balkanin Alppien



Septemvri-Dobrinishte-välillä mutkittelevan Rhodope-junareitin alppimaisemat saavat sanattomiksi.

* * *  

Velingradin aseman hallissa nyyttiensä ja nyssyköidensä keskellä istuvien huivipäisten mummojen hampaattomat suut jauhavat eväitä. Pihalla mies pakkaa hevoskärryjään. Vessan virkaa toimittaa reikä lattiassa eikä paperista ole luonnollisesti tietoakaan. Ensimmäistä kertaa elämässäni minulla on ikävä VR:ää. 

Paikalliset alkavat kerääntyä muovipussikuormineen jo laiturille - junan lähtöön ei ole enää montaa minuuttia. Bulgariassa ei ole samanlaista pullopanttisysteemiä kuin meillä Suomessa, joten tyhjiä pulloja täynnä olevien loputtomien jätesäkkien funktio jää meille arvoitukseksi. 




Olen jättämässä taakseni Velingradin kuumista mineraalilähteistään tunnettua kylpyläkaupunkia. Suuntana on Banskon hiihtokeskuskaupunki ja kulkuvälineenä Septemvri-Dobrinishte-väliä liikennöivä vanha Rhodope-juna.





Aseman viereisen kioskin grillistä leijailevan kebapchen tuoksu muistuttaa, että vielä ehtisi napata mukaan eväsleivän. Meillä on kuitenkin paremmat suunnitelmat: meille on varattu oma junavaunu, jossa seuraavan kolmen tunnin ajan vietämme piknikiä paikallisten juustojen, salamien sekä viinien kera. 




Lopputuloksena on elämäni hauskin junareissu - VR:ää ei tule ikävä edes WIFIn tai puhelimen lataukseen vaadittavien pistokkeiden puuttumisesta huolimatta. 





Nimensä juna on saanut sen Rhodope-, Rila- ja Pirin-vuoristojen kautta mutkittelevasta reitistään. Valmistuessaan junia oli kolme viikossa, nyt neljä päivässä kumpaankin suuntaan. 

Aikataulut löydät täältä.






Vuonna 1945 valmistunut rata on tavanomaista rautatieverkostoa kapeampi. Ja hitaampi: kokonaisuudessaan noin 125 kilometrin reitti vie noin viisi tuntia. 

Ei sitä ole tosin hinnallakaan pilattu: esimerkiksi Velingrad-Bansko-välin liput alkavat 3.60 levasta eli alle kahdesta eurosta. 

Oman junavaunun (30 paikkaa) saa haltuunsa noin neljälläkymmenellä eurolla. 






Vielä aamulla viime päivinä niin tutuksi tullut sumuverho kietoo vuoriston harmaaseen huntuunsa, saaden sen rinteillä polveilevat kuusipuut piirtymään hämyistä taustaansa vasten kuin japanilaisessa puupiirroksessa.




Juna puksuttelee kaikessa rauhassa läpi utuisten metsien syksyisten, jo talveen kääntymässä olevien ruskan värien läpi...







...ja ohi maalaismaisemien, jossa elämä jatkuu yhä sellaisena, kuin se on jatkunut jo niin monen sukupolven ajan. 






Pikkuhiljaa aurinko pääsee purkautumaan sumuverhon läpi ja paljastaa vuoristojen kainaloon jäävät pikkukylät, jotka muistuttavat paikoin jopa Sveitsistä. 

Vain minareetit muistuttavat, ettei asia niin olekaan. 





Harvaan asuttujen vuoristoseutujen väki on monimuotoista. Kylissä asuu niin bulgarialaisortodokseja, kreikkalaisia kuin muslimejakin. "Bulgarialaisiahan me kaikki olemme" kohauttaa oppaamme olkiaan. 

Ongelmia ei juurikaan ole ollut ja kommunismin nimissä nitistetty uskonnollisuus sai aikaan sen, että myös muslimit ovat täällä varsin sekulaareja. Yhdessä on eletty jo satoja vuosia ja rinnakkaiselo on rauhanomaista. "Paitsi vaalien aikaan", huokaa oppaamme päätää pudistellen. 

Moskeijat ovat Turkin taloudellisesti tukemia ja niillä on vaalien alla kuulemma tapana aktivoitua äänestäjiä painostamalla. Etnisiä turkkilaisia on väestöstä liki 9 prosenttia, ja maassa toimii lähinnä heidän etuaan ajava turkkilaispuolue MRF. 

1980-luvun loppua kohden Neuvostoliiton valta Bulgariassa tiukentui, heijastuen mm. turkkilaisväestön assimilointikampanjaan, minkä seurauksena sadattuhannet heistä muuttivat Turkkiin. Noin kolmannes palasi myöhemmin ja nykyään he muodostavat maan toiseksi suurimman etnisen ryhmän. 




Vaikka junamatka tarjoaa mielenkintoisia näkymiä siihen Bulgariaan, joka turistilta jäisi helposti muuten näkemättä, on sen vetonaula kiistaton. 

Sveta Petkan asemalta alkavan yli kilometrin korkeuteen kohoavan nousun aikana ikkunoista alkaa saada jo pilkahduksen tästä.





1267 metrin korkeudella merenpinnasta sijaitseva Avramo on koko Balkanin korkeimmalla sijaitsevava asema, eikä sinne saavuttaessa niitä voi olla enää huomaamatta.

Ne ovat kaikkialla. 





Balkanin Alpeiksikin kutsutut lumihuippuiset vuoret kohoavat horisontissa niin majesteettisina, että jopa minä; Lapissa lumen ja jään keskellä kasvanut ja niihin perinpohjaisesti tympääntynyt napapiiriläinen menen sanattomaksi. 




Niinpä vain tyydyn tuijottamaan niitä, ihaillen. Ensin likaiseen ikkunaan liimautuen, lopulta jo kamerani kanssa oman (köyhän) elämäni Indiana Jonesina junavaunun ovesta ulkona roikkuen. 




Ja niin, liki 20 vuotta sen jälkeen kun jätin Lapin taakseni, alan ymmärtää sitä taikaa, joka houkuttelee kotiseuduilleni satojatuhansia matkailijoita vuosittain. 






*Matka yhteistyössä Viinitimon ja European Trade House Ltd:n kanssa*


_________________


SAISIKO OLLA LISÄÄ?


Plovdiv_vanha kaupunki     

   
TYKKÄSITKÖ? KERRO KAVEREILLEKIN!


Sharing is caring Share to Facebook Share to Twitter Email This Pin This

28 kommenttia :

  1. Kiitos hienoista kuvista ja tämän täydentävän Bulgarian matkakertomuksen osalta, kuin myös Plovdivinistä. Ajan hammas jättää jälkensä ja nakertaa nurkkia romanttisuuden lisämausteena. Minun piti nakata pari kommenttia tuohon Plovdivin juttuun, mutta kesti oman aikansa ennenkuin löysin ja sain tarkennettua omat asiayhteyteni Bulgarian seikkailuuni 28 vuotta sitten. Olin tuolloin matkalla kotiin YK-palvelukseni päätyttyä keväällä -88. Ajettuani ensin halki pohjoisen Syyrian ja Turkin läpi, rannikon kautta, olinkin jo kolmantena aamuna Bulgarian puolella. Edellisen yön nukuin autossa Istanbulissa lähellä Bosporin salmen siltaa. Jossain tuon Plovdivin paikkeilla puhkesi autostani takarengas.
    Vararenkaan turvin pääsin Sofiaan saakka, jossa sain renkaan korjautettua, paikallisten ystävällisellä avustuksella. Maksuvälineenä työstä tupakkakartonki ja vähän taaloja, annettujen ohjeiden mukaisesti. Sofiasta suuntasin Skopjeen ja sieltä vielä hieman ylemmäs joko Kosovon Mitrovicaan ja Rugova-kanjoniin tai Pristinasta Lepenc-jokivartta pitkin kulkevalle tielle. Tässä kohtaa karttamerkinnöissäni tai muistikuvissani on jokin virhe. Tarkoituksena kuitenkin oli päästä vuorijonon yli eli Balkanin Alppien läntiselle puolelle ja sieltä alas silloisen Jugoslavian rannikkotielle ja Adrian meren pohjukkaan Pulaan saakka. En ikinä ole ajanut niin huonokuntoista, kapeaa, mutkaista, kuoppaista ja keväisen rospuuton varioittamaa tietä, kieli keskellä suuta, kuin silloin matkatessani eteenpäin, peläten suistumistani alhaala virtaavaan jokeen, kallion kielekkeeltä olevalta hyllyn reunalta. Enkä ikinä ole ylittänyt myöskään niin huonokuntoista kivisiltaa kuin tuolla Rugovan kanjonissa. Jokivarren tien jälkeen ensimmäisellä ohituspaikalla tuli joku ranskalainen partasuu vastaan, silmät ymmyrkäisenä ja keikkuen Cirtoen Amillaan, ja sormet harallaan vilkutellen, tien noustessa jyrkästi kohti vuoriston huippua.Vuren huipulla oli kovasti sumua, sitä ns. hernerokkasumua ja luntakin ihan kinoksissa. Huipulla oli joku kivipaasi pystyssä, sekä kivikirkon tapaiset rauniot. Tunnelöma oli kuin Dracula-elukuvasta Transylvanian Alpeilta Romaniasta, johon tein vertaukseni kokemukseni pohjalta. Huipulta tie laskeutui mutkitellen seprtiinin omaisesti alaspäin ja sumun hälvetessä alhaalta alkoi hahmottua laaksonpohjalla oleva kylä taloineen. Ahdistustkin alkoi helpottaa ensimmäisten auringon säteiden myötä. Silloin oli ihan pakko pysähtyä rauhoittumaan ja panna kätöset ristiin tuon ikimuistoisen ajomatkan jälkeen. Alhaalla avautuva laaksomaisema näytti todella upealta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. sulla on ollut kyllä aivan upea (ja ilmeisen tapahtumarikas!) matkareitti! Mielelläni itsekin tutustuisin seutuun paremmin oikein ajan kanssa - ne Mustanmeren turistirannat jätän suosiolla muille :-)

      Poista
    2. Ei minuakaan ne turistirysät kiinnosta pahemmin, mutta historialliset paikat ja nähtävyydet paremminkn. Olen oman tieni kulkija, mutta hyvä seurakaan ei haittaa, joskus kuppi kahviakin ja pikku snapsi riittää nautittuna kaikessa rauhassa :)

      Poista
    3. Kyllähän sellainen junamatkustaminen aika paljon avartaa muutakin kuin lompsaa, vaikka Bulgaria on minulle vähän outo maa niin kansa vaikuttaa todella ystävälliseltä, tuntuu kuin he olisivat toisilleen kaikki sukua niin lämminhenkinen on heidän kanssakäyminen toistensa läheisyydessä .. koska itseltäni tuo junamatkailu on jäänyt vain muutamiin kymmeniin kertoihin niin ajattelin josko jostain löytäisin myynnissä olevan vaunun hankittavakseni, kun vr:kin pian lopettaa junaliikenteensä niin kiskot seisoo vain odottamassa turhaa jyskyttäjäänsä, mutta kun olisi oma vaunu niin voisi panna resinaan vähän jytinää .. olis sitte oikea liikkeenharjoittaja kun edes takasi jyystäisi suomen selkää ja kiertäisi kangasta mielin määrin sekä kurkistaisi jokaisen kumpareen kunnialla junaillen ! :)))

      Poista
    4. näin on! sä voisitkin sitten alkaa järjestää ihan omia teemamatkoja :-)

      Poista
  2. Joskus matkustimme bussilla Makedonian Skopjesta Bulgarian Sofiaan - ja täytyy tunnustaa, ettei silloin oikein tullut mieleenkään, että tuolla voisi kulkea myös junia. Ilmeisesti Bulgariassa ainakin siis kulkee!

    VastaaPoista
  3. Onpa sympaattinen juna ja hieno junareitti. Maisemat on kyllä upeat, varsinkin kun sattui noin kaunis sääkin. Ihana kuva, jossa junasta pistää ulos sedän pää. :)

    VastaaPoista
  4. Aivan liian lumoavaa! Kuin aikamatka monien vuosien taakse ja tosiaan, en minäkään ihmettele mikä ihmisiä vetää Lappiin vuosittain. Tässä paikassa on samaa menneiden aikojen hehkua - karua ja kaunista. Pitäisikin joskus testata tällaista reissua! Hyvä ettei loppupeleissä ollut niin ikävä valtion rautateitä, vaikka wifi ja latauspistoke uupuikin. Ihanalta näyttää :)

    VastaaPoista
  5. Näyttää kyllä mukavalta maisemalta :) Toivottavasti junakin oli hyvä! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. hauska reissu - piknik tekee kaikesta kivempaa :-)

      Poista
  6. Tämä ei vaikuttanut otsikon perusteelta kovinkaan mielenkiintoiselta jutulta, mutta kun näin kuvat, niin heti rupesi kiinnostamaan, kovastikin. Ei niinkään nuo paljaat vuorenhuiput kuin metsät, joissa ihan varmasti elelee balkanintiainen ja moni muu päsäyttävä tipi.
    Junakyyti on kyllä jäätävän hidas, mutta ei tarvitse pelätä jäävänsä junasta, kun sen saa melkeinpä juosten kiinni. En arvostaisi omaa vaunua, mutta sen sijaan arvostaisin luteetonta makuuvaunupaikkaa, sillä matka etenee haukotuttavan verkkaisesti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. EI se kovinkaan jäätävän hitaalta sieltä junavaunun talaovesta tasapainotellessa tuntunut :-) mutta joo, kylä tuon reitin ansiot on jossain ihan muualla kuin tehokkuudessa!

      Poista
  7. Onpa upeita maisemia tosiaan! Ja kuvista henkii ihana menneen maailman tunnelma, vähän samanlaista koin viime keväänä Romanian maaseudulla. Mä rakastan junamatkustamista ja köröttelisin oikein mielelläni läpi noiden maisemien vaikka vähän hitaammallakin junalla :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. itse olen myös aina tykännyt junamatkoista- siinä kun näkee maisemia ja pääsee yleensä suoraan matkakohteen keskustaan.

      tästä junamatkasta tykkäsin ihan erityisesti <3

      Poista
  8. Hienoja maisemia ja varmasti mielenkiintoinen junareitti. Ja onhan ne lumihuippuiset vuoret aina hienoja, vaikka tästä Pohjolan talvesta ei jaksakaan innostua. :)

    VastaaPoista
  9. Mielenkiintoinen ja kaunis junamatka. Maailmalla junalla reissaaminen todellakin on hyvä tapa nähdä maata. Japanissa tosin kun hyppää luotijunan kyytiin, vilahtavat maisemat vähän liianki nopeasti ohitse. ;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. niin se teillä kyllä varmaan on :-) Kyllä itsekin normaalisti arvostan tehokkuutta ja nopeutta, mutta välillä veikkaan että tietoinen hidastaminen tekee itselleni ihan hyvää...

      Poista
  10. Komeat maisemat junareitin varrella. Pic nic viinillä toimii aina :)

    VastaaPoista
  11. Mua kiinnostaa eväät :D onko bulgarialaiset juustot ja viinit hyviä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juustojaan ne rakastavat, mutta kun se on se yksi asia jota en syö :-) Viini kyllä ja salami aivan ehdottomasti kyllä <3

      Poista
  12. No siellä on tosiaan yks jos toinenkin huivipäinen mummo. Mahdoitkohan olla ainoa ei-paikallinen junassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. hyvä kysymys - meidän junavaunua lukuunottamatta ei muita kylä näkynyt!

      Poista