sunnuntai 31. toukokuuta 2015

Juhannuskalenterin 21. luukku: Taste of Helsinki- arvonta!

Blogin juhannuskalenterissa on päästy jo 21. luukkuun (!!!), mikä voi tarkoittaa vain seuraavia asioita:

- juhannukseen on enää 3 viikkoa
-bikinikuntoonpääsemisdieetin aloittaminen taisi jäädä tältäkin vuodelta
- osaan todistetusti laskea yli 20:n.

Laitetaas teille sen kunniaksi jakoon jotain tosi kivaa!

(osansa on myös sillä, että uusi työ on vienyt viime aikoina kaiken valveillaoloajan eikä kokkaamaan ole juuri kaikelta kiroilulta ehditty..)

Tämän päivän luukussa odottaa siis arvonta ja kahdelle onnekkaalle kahden pääsylipun paketit Taste of Helsinki- festareille!

* * * 

Kommentoimalla alle osallistut arvontaan, joka suoritetaan torstaina 4.6. - muista siis laittaa mukaan yhteystietosi!

Mitkä ravintolat tai annokset ovat sinun Taste of Helsinki- haavelistallasi?

* * * 





Me kävimme jo etukäteen tutustumassa Emon, Brödin ja Sinnen tarjontaan - lisää juttua siitä täällä!

Viime vuoden Taste of Helsinki - orgiamme löydät puolestaan täältä!


_________________


SAISIKO OLLA LISÄÄ?



      
Sharing is caring Share to Facebook Share to Twitter Email This Pin This

perjantai 29. toukokuuta 2015

Turun ravintolakierros - todellista ruokapornoa


* * * 

For English please see here


* * * 


Food and Fun- festivaalin pressikierroksella saimme ennakkotietoa Turkuun saapuvista keittiömestareista, mutta toki me ehdimme tutustua paikalliseen ravintolatarjontaankin. Ja kyllä vaan Turku taas kerran osoitti, että ei siin paljo mittä vikka ol!

Turun ravintolakierroksemme käynnistyi kulttimaineeseen nousseesta Kaskiksesta, joka on roikkunut minunkin "to do"- listallani luvattoman pitkään. Paikka on pieni (vain 36 asiakaspaikkaa!) ja aina täynnä. Tällä hetkellä se lieneekin yksi koko maan ylivoimaisesti suosituimpia ravintoloita. Jos siis mielit ruokahassuttelemaan tänne syksyllä, kannattaa pöytävaraus tehdä jo nyt. Ihan oikeasti. 

Jos sen sijaan mielit tänne jo kesällä, suosittelen (häpeilemättömänä inside-vinkkinä!) 21. heinäkuuta alkavaa walk in- viikkoa, jolloin pöytävarauksia ei oteta vastaan lainkaan!






Päivän syömingit aloitettiin tällä Kaskiksen klassikkoannoksella. Juuri niin hyvää kuin on näköistäkin. Kesäistä, hentoa ja raikasta. 

"Meillä raaka-aineet maistuvat ja näyttävät siltä, miltä kuuluukin", kommentoi asiaa Erik Mansikka. "Meillä mitään moussepalleroita harrasteta!"




Jossain muodossa kalaympyrän nimellä kulkeva annos on ollut listalla ihan alusta saakka. Tällä kertaa siitä löytyi mm. sokerisuolattua siikaa, pieniä perunakakkuja ja pikkelöityjä vihanneksia. 




Lounaalle siirryimme Luduun. Tunnelmallinen ympäristö viehätti, mutta lounastarjonta ei rehellisesti juurikaan säväyttänyt (toisaalta, säväyttävätkö lounaslistat koskaan? Paitsi ehkä Juuressa...?) 

Paikan à la cartelle antaisin kyllä tilaisuuden koska vaan, ja tämä onkin yksi meidän Food and Fun- kierrokselle miettimiämme ravintoloita (kyllä, luit oikein. Puhuin ravintoloista monikossa...!)




Alkuun saimme kuitenkin varsin onnistunutta gazpachoa, joka oli esimerkillisen tasapainoinen. Jogurtti kevensi sitä entisestään ja siemen-pähkinämuru oli hauska lisä.




Seuraava pysähdyspaikka oli Ravintolalaiva Cindy

Myönnän: suhtaudun ravintolalaivoihin skeptisesti. Kuivahtaneita saaristolaislimpun viipaleita, huoneenlämpöista vetistä kalakeittoa... ja kymppi viinilasillisesta, joka asuu Alkossa alimmalla hyllyllä ja toisi kotiin ostettaessa kympillä mukaan puolikkaan siskostaankin. 

Cindy oli kuitenkin toista. Yleisilme on tosin sellainen niinkuin ravintolalaivoissa kai aina. 




Turun ravintolamaailma loistaa yrittäjävetoisilla ravintoloillaan, joilla menee niinkin hyvin, että muutama äsketjun paikkakin on joutunut sulkemaan kannattamattomana. Tunsin hienoista vahingoniloa osuusketjun osattomuutta kohtaan, kunnes muistin, mikä tilanne meillä Helsingissä on. Ei ole keskustassa kadunkulmaa, josta ei kyseistä ketjua löytyisi...

Toinen asia, joka ravintoloita Turussa yhdistää on lähiruoalla ilakointi. Cindy vie senkin tosin ihan uudelle tasolle: heidän ruokalistansa kotimaisuusaste hipoo nimittäin peräti 100 prosenttia.

Ympäri vuoden saatavilla olevat, ja paikallisia tuottajia ylpeästi esittelevät Makumatkamenut kuulostavat todella houkuttelevilta (ilmakuivattua possunniska-prosciuttoa! Ankkakeittoa ankkaconfitilla!) ja kertovat, ettei täällä todellakaan mihinkään puolivillaiseen tyydytä. Listalta löytyy mm. siitepölyä ja hamppujäätelöä.





Myös seuraavan pysähdyspaikan kohdalla jouduin heittämään ennakkoluuloni suoraan Aurajokeen. 

Jos on kiinalaisilla Suomessa huono maine, niin eivät italialaiset ravintolatkaan kyllä mielikuvissa juuri juhli. Jo 12 vuotta sitten avattu Sergio's kertoo kuluneina vuosina kilpailun ravintolamaailmassa kovenneen huomattavasti. Turun italialaisravintoloista ei sille kuitenkaan haastajaa löydy. Siinä missä esimerkiksi Osteria Ovo edustaa ronskia ja rustiikkista kotiruokaa (arvostelu täällä!), on Sergio's selkeästi profiloitunut finer dining- paikaksi. Pöytäliinat ovat punarudullisten sijaan ylpeästi valkoiset ja koripäällysteiset chiantipullo-kynttilänjalat sekä  muovirypäleköynnökset loistavat poissaolollaan.

Noiden asemasta on sijainti yhdessä joenvarren upeissa vanhoissa taloissa ja näkymät Aurajoelle.  




Ja se ruoka? Ehkä asenneilmastonmuutospäiväni kovin yllätys. Katsokaa nyt. Missä italialaisessa ravintolossa olette törmänneet vastaavaan?

Yksi kokeista on muuten varsin hullaantunut suomalaisiin raaka-aineisiin ja esimerkiksi tämä annoksen tähtenä komeilee siika. 





Tässä kaunokaisessa puolestaan keimailee marinoitua kuhaa ja basilikasorbettia.




Toki täälläkin ammennetaan italialaisista ruokaperinteistä ("jotka ovat laajat ja vanhat!" ravintolasta muistutetaan), mutta upealla, modernilla tavalla. Tunnistaisitko sinä tämän annoksen Melanzane Parmigiana-klassikoksi?




Tai tätä tiramisuksi? (kyllä - tämä oli niitä päivä jolloin taas muistin, miksi niin rakastan sitä mitä teen...!)




Esillepano on täällä omassa luokassaan, samoin kuin vieraanvaraisuus. Ravintola myös tuo kaikki noin 120 viiniään itse maahan. 

Liki kaikki Italian viinialueet ovat edustettuina, ja saatavilla on myös italialaista olutta, ( joskin se saa yhden omistajista irivistämään teatraalisesti. "Olutta? Se on vastoin uskontoani!" ja kaatamaan meille ylpeästi uuden kierroksen Proseccoa. "Valmistettu Lombardiassa! Rakkaudella!")




Soinnun ohi muistan kävelleeni edellisellä Turun-reissullammekin, mutta lähinnä Kalliota muistuttava ulkomuoto ei tuolloin sisälle houkutellut. Meidän häviömme - tämä oli yksi päivän yllättäjistä.

Lyhyt ja ytimekäs lista vaihtuu kahden viikon välein saatavilla olevien raaka-aineiden mukaan, jotka hankitaan torilta. Muutaman vuoden pystyssä olleen ravintolan laajennus valmistui vasta viime vuonna, joten Food and Funissa on ravintola mukana ensimmäistä kertaa. Hieman mummolamaisen ravintolan keittiömestari kertoo linjan olevan modernin skandinaavinen, joskin kyllä täällä tykätään kokeilla kaikkea muutakin. 





Tässä esimerkiksi valmistuu varsin trooppinen jälkiruokamme, josta löytyi mm. mascarpone - maitosuklaa- crème brûleeta, ananaskarkkia ja banaanijäätelöä. 




Hauskaa ja hyvää.




Päätimme kierroksen Bar 4:ään, joka ansaitsee erikoismaininnan sekin. Hulvaton henkilökunta ja upeat drinkit. Nyt kuuminta ovat sourit - kokeilkaa vaikka Napoleon Carrot Complexia.

Tämäkin paikka kuuluu ehdottomasti suositusten listalle - edelliset Turussa meidät hurmanneet osoitteet löydät täältä.




Meidän lähiviikkojen ohjelmaamme kuuluu niin Taste of Helsinki kuin Taste of Londonkin (!!!), mutta kyllä me jo kovasti yritämme tehdä päätöksiä syksyn Food and Funinkin suhteen. 

Kolme ravintolaa meillä on tarkoitus ottaa kierroksellemme. Kaskis olisi kai itseoikeutettu valinta? Naapurinpoika olisi varmaan hurmioissaan Karu izakayastakin, mutta mikä olisi kolmas? Sergio's? Smör? Vai tuo Ludu? Mitä te suosittelisitte?

Tässä vielä kaikki Food and Funiin osallistuvat ravintolat:


_________________


SAISIKO OLLA LISÄÄ?



      
      

Sharing is caring Share to Facebook Share to Twitter Email This Pin This

torstai 28. toukokuuta 2015

Maistiaisia Turun Food and Fun 2015- festareilta

Hullaannuin Turun tarjontaan jo taannoisella kulinaristiretkellämme, mutta vielä parempaa on tulossa. Viimeistään syyskuussa kannattaa ihan tosissaan harkita roadtrippiä tuohon Varsinais-Suomen helmeen: silloin vietetään nimittäin toista kertaa järjestettävää Food and Fun-festivaalia.

Kävin tutustumassa tarjontaan jo ennakkoon - lue juttu täältä!

Mitkä ravintolat osallistuvat, kuka tietää jo kenen kanssa syksyllä kokataan ja miksi ensi viikolla kannataa juoda Negroneja hyvällä omallatunnolla - sieltä löytyy kaikki!





_________________


SAISIKO OLLA LISÄÄ?


      



Sharing is caring Share to Facebook Share to Twitter Email This Pin This

maanantai 25. toukokuuta 2015

Juhannuskalenterin 20. luukku: mustekala-chorizosalaatti rapeilla kikherneillä

* * * 

For English please see here

* * * 

Yksi Espanjasta eniten rakastamistani asioista on chorizo. Ei ole juurikaan sellaista asiaa, johon se ei kävisi. Sen mausteisuus tasapainottaa täyteläisiä makuja (kuten tässä kurpizzassa!) ja antaa särmää myös miedonmakuisille mereneläville (kuten nämä helpot jättikatka-chorizo-cocktailpalat osoittavat). Mar y montaña, eli kalan/ äyriäisten ja  lihan yhdistäminen onkin espanjalaisessa keittiössä tyypillistä etenkin Katalonian alueella. 

Chorizo on yksi jääkaappimme vakioasukkaista. Toinen asia, jota meiltä löytyy jossain muodossa aina, on mustekala. Ja hyvä näin: Tsatsikimestarin saapuessa taannoin lounaalle olivat toiveet selvät. "Mustekalaa! Tee mulle mustekalaa!!!" Ja minähän tein.

Tämän helpon ja vain muutamasta raaka-aineesta koostuvan salaatin juju on noissa rapeissa kikherneissä. Omnomnom. 

Mustekalat kannattaa muuten aina sulattaa runsaassa kylmässä vedessä - jos niiden antaa sulaa omassa pakkauksessaan, niihin jää helposti hieman tympeä maku.

Kikherneet pyörittelin pelkässä öljyssä ja maustoin suolalla ja pippurilla, mutta jos käyttämäsi chorizo on kovinkin mietoa, lisää öljyyn pimentónia, valkosipulijauhetta, jeeraa ja jauhettuja korianterinsiemeniä (kutakin n. 1/4 tl)






Kahdelle - kolmelle, tapaksena neljälle - viidelle

Mustekala- chorizo-salaatti rapeilla kikherneillä:

225 gr lenkki chorizoa
1 kg kalmareita (sulatettuna ja puhdistettuna n. 600 gr)
1 pieni punasipuli, ohuina siivuina.
1 iso puska lehtipersiljaa
suolaa, mustapippuria 

Rapeat kikherneet:

1 tlk kikherneitä valutettuna ja kuorittuna
2 tl öljyä
suolaa, pippuria

Tarjoiluun: sitruunalohkoja

Aloita salaatti kikherneiden paahtamisella. Pyörittele valutetut, kuoritut ja kuiviksi taputellut kikherneet öljyssä ja levitä uunipellille leivinpaperin päälle. Suolaa, pippuroi ja paahda 180-asteisessa uunissa 30-40 minuuttia kunnes rapeita. Ravistele puolivälissä. Anna jäähtyä.

Paista punasipulia muutaman minuutin ajan kunnes se on vähän pehmennyt. Siivuta chorizo 1/2 sentin paksuisiksi viipaleiksi. Paista niihin pannulla väri. 

Putsaa kalmari, huuhtele ja taputtele kuiviksi. Siivuta vartalo noin sentin paksuisiksi renkaiksi, suolaa ja pippuroi ja paista muutamassa erässä pikaisesti pannulla. 

Vaihtoehtoisesti ainekset voisi heittää grilliin!

Yhdistä salaatin ainekset, lorauta päälle sitruunamehua ja tarjoile.




Tämänkertainen viini lähti kaupasta mukaan ei pitkällisen tieteellisen analyysin, vaan etikettinsä seurauksena. Tarkalleen ottaen alkuperänsä ansiosta: se kun tulee Luberonista- paikasta, joka on tullut tutuksi niin Peter Maylen Provence-kirjoista kuin A Good Year- elokuvastakin. Molempia on tullut viime aikoina nautittua kroonisen matkakuumeen lääkitsemistarkoituksissa. 

Grenache Blanc-, Bourboulenc-, Ugni Blanc- sekä Roussanne-rypäleistä valmistettu La Vieille Ferme Blanc- viiniä ei ole hinnalla pilattu (9,98€). Siitä löytyy runsasta hedelmäisyyttä ja hapokkuutta, joka tekeekin siitä monipuolisen, täyteläisyyttä ja mausteisuuttakin kestävän ruokaviinin. 






_________________


SAISIKO OLLA LISÄÄ?



      


Sharing is caring Share to Facebook Share to Twitter Email This Pin This

lauantai 23. toukokuuta 2015

Vinkit Riikaan matkaaville

* * * 

For English please see here

* * * 

Riika on mahtava kaupunki, josta löytyy nähtävää ja koettavaa kaikenlaisten matkailijoiden tarpeisiin.  On historiaa, kulttuuria, silmäniloa, arkkitehtuuria...ja ruokaa. Nyt kun toivottavasti sielläkin on pahimmasta Riika-ähkystä selvitty (!), tässä vielä kooste vinkeistä kaupunkiin matkaavalle.  

RUOKARAKASTAJALLE

Torit

Torit ovat hypermarkettiaikakautenakin säilyttäneet asemansa edullisena ostospaikkana. Riikan kauppahalli on Euroopan suurin ja alueeseen tutustumiseen saa kulumaan useammankin tunnin.  Kesälla kannattaa tsekata myös yötori. Lisää blogissa täällä




Kalncieman lauantaitori on kesäisin avoinna myös sunnuntaisin. Paikalliset pientuottajat ja käsityöläiset tuovat rakkaudella kunnostetulle puutaloalueelle viehättävää boheemia tunnelmaa. Lisää blogissa täällä.




Samanlaista tunnelmaa löytyy myös Berga Bazārin lauantaitorilta. Alueelta löytyy myös Andalusian aurinko (!) -niminen ravintola, joka valitettavasti jäi testaamatta.




Ravintolat


Sunnuntaibrunssille suosittelemme huikeaa Bibliotēka no1- ravintolaa, jonka arvostelun löydät blogista täältä. 

Edullisempiin brunsseihin Riikassa löydät puolestaan vinkkejä täältä.





Illallinen täällä on sen verran pökerryttävä kokemus, että sen tulisi olla jokaisen ruokaturistin ohjelmassa. Koko raportti blogissa täällä.





Nuorempaa polvea edustava ravintola, jossa hemmotellaan niin silmiä kuin vatsaa. Koko juttu blogissa täällä.





Hyvän hinta-laatusuhteen omaava, paikallistenkin suosiossa oleva ravintola yhdistää latvialaisia perinteitä kansainvälisiin trendeihin. Tunnettu vihermehuistaan ja niihin pohjautuvista cocktaileistaan. 




Kahvilat

Niin vanhasta kaupungista kuin muualta Riikasta löytyy enemmän ihania pikkukahviloita ja konditorioita kuin laskea ehtii. Vanhasta kaupungista voi suositella ainakin ihanan perinteikästä Rigensistä, jonka struudeleista on ihan mahdotonta valita suosikkia.





Suosituksen saa myös "vanhan kaupungin romanttisimman kahvilan" mainoksillaan minut viekoitellut Parunāsim. Kahvia, kakkuja, viiniä, musiikkia ja hyvää palvelua sisäpihalla sijaitsevassa pienessä ja tunnelmallisessa ympäristössä.





Jos taas satut olemaan liikenteessä vanhan kaupungin ulkopuolella Gertrūdes iela-kadun suunnalla, kannattaa pysähtyä hassun pariisilaishenkisessä Muffins and More- kahvilassa, joka nimensä mukaisesti on erikoistunut muffineihin. Erityisen iso peukku sitruunalle!




Viinin ystävälle

Viinikulttuuri on Latviassa vielä suhteellisen uusi, mutta vauhdilla kehittynyt ilmiö. Riikasta löytyykin myös paljon hurmaavia viinibaareja. Esimerkiksi Vīna Studija- ketjun pisteitä löytyy kaupungista useampikin, ja niissä järjestetään myös teemailtoja ja tastingeja. 


Lisää viinibaareja löydät täältä.





KULTTUURINNÄLKÄÄN



Vanhan kaupungin reunalla sijaitseva Latvian kansallisooppera on ehdottomasti visiitin arvoinen sekin. Rakennus on juuri sitä kullattua kimallusta, mitä oopperalta odottaakin ja se on vielä edullinenkin: lippujen hinnat lähtevät reilusta kympistä. 

Me kävimme katsomassa Madama Butterflyn (Naapurinpojan koko reissun kohokohta!), mutta loppuvuonna on tulossa vielä mm. Toscaa, Rigolettoa, Romeota ja Juliaa ja Joutsenlampea.





ARKKITEHTUURIN YSTÄVILLE

Arkkitehtuurin ystäville Riika tarjoaa silmänruokaa idyllisestä vanhasta kaupungista sen ulkopuoliseen Art Nouveau-keskustaan. Kierroksen Riikan vanhasta kaupungsta löydät täältä.

Upeimmat näkymät kaupungin ylle (= vaikuttavimmat selfie-puitteet!) tarjoaa Pietarinkirkko.

Itse rakastuin (voiko rakennukseen rakastua ei-mielipuolisella-ja-vitoskanavan-dokumenteissa-kuvattavalla-tavalla?) tähän, Riikan kauppahallin ympäristön yllä majesteettisesti kohoavaan tiedeakatemiaan. Minä näin siinä New Yorkin, paikalliset taas ovat nimenneet sen Stalinin syntymäpäiväkakuksi (?).




Hyvän läpileikkauksen Riikan arkkitehtuurin monipuolisuudesta saa hyppäämällä kierrokselle raitiolinjalla 11 Oopperan takaa. 

Matkan varrelle mahtuvat niin Krišjāņa Baronan Art Nouveau-kaunottaret, Miera Ielan boheemisti rapistuneet puutalokorttelit, laitakaupungin neuvostoajan lähiöhelvetti kuin eriskummallinen Kokneses Prospektskin.  Alueelta löytyy niin Tudor-tyylisiä kartanoita, linnamaisia unelmia, modernin arkkitehtuurin helmiä, Hangosta (ja Jurmalasta!) muistuttavia tsehovilaisia pitsihuviloita kuin epämääräisiä töllejä, joissa ei voi asua muuta kuin sarjakirvesmurhaajia. Ja kaikki tämä samalla kadulla, suloisessa sekamelskassa.


HISTORIAN HAVINAA


Latvian synkkään historiaan voi tutustua esimerkiksi nykyään museona toimivassa, entisessä KGB:n päämajassa Brīvības iela- ja Stabu iela- katujen kulmassa. Avoinna kaikkina muina päivinä paitsi tiistaisin, pääsymaksu 5 euroa. Englanninkielinen opastus ainakin sunnuntaisin klo 11 alkaen. Karmiva, mutta informatiivinen kokemus. Lue lisää blogista täällä.






Kauppahallin viereisessä naapurustossa sijaitseva erikoisen lähestymistavan valinnut museo kertoo toisesta synkästä ajanjaksosta Latvian ja koko Euroopan historiassa. Lisää blogissa täällä. 

Avoinna kaikkina muina päivinä paitsi lauantaina. Vapaaehtoinen pääsymaksu.




Matkaa suunnitellessa kannattaa ehdottomasti käyttää hyväksi Riikan matkailutoimiston Live Rigan sivuja. Kattavasti tietoa  ja kaikki myös englanniksi.

* * * 


Nyt meitä matkanjohtajia kiinnostaisi tietää mitä te reissusta tykkäsitte? Mikä oli suosikkinne? Mikä olisi saanut jäädä väliin? 

Kaikki palaute on myös tervetullutta: oliko jotain liikaa vai jäikö jotain puuttumaan? Onko Riika teille entuudestaan tuttu kohde vai onko matka sinne kenties suunnitteilla?

Kaikkien vastanneiden kesken arvotaan yllätyspalkinto, jota ei varmasti Suomesta saa - se on nimittäin peräisin täältä...! 

Jätäthän siis kommenttiisi yhteystietosi - arvonta suoritetaan 31.5.2015!

* * * 


_________________


SAISIKO OLLA LISÄÄ?



     

Sharing is caring Share to Facebook Share to Twitter Email This Pin This