keskiviikko 26. helmikuuta 2014

Helsingin ravintolatarjontaa: Jamaican mamas

Auringonpaistetta. Valoa.Värejä. Reggaeta. Ei tulisi ihan heti mieleen lähteä näitä Kalliosta hakemaan, mutta sieltä niitä kuulkaa löytyy!

Tämän ruokabloggarin elämän (kauhun) tasapaino on viime aikoina järkkynyt aika lailla. Ensin hajosi uuni. Sitten hajosi tietokone. Koska sitä kahta ei koskaan tapahdu ilman kolmatta, olen kaukaa viisaana päättänyt pysyä toistaiseksi erossa ainakin kamerasta. Siinä vaiheessa kun sekin menisi vaihtoon, voisi olla uranvaihto paikallaan...

Niinpä uutta uunia (ja kustannusarviota tietokoneen huollosta) odotellessa on tullut tutustuttua Helsingin ravintolatarjontaan. Hodarin & Hummerin lisäksi on tullut lounasteltua mm. Zaafran Delissä ja Twisted Street Kitchenissä. Katuruokabuumin kuumetessa (olettehan jo kuulleet maaliskuun lopulla Torikortteleisssa vietettävästä Streat Helsinki- festivaalista?) on tullut katsastettua myös tuo monen kuukauden odottelun jälkeen Hämeentien etnistä paratiisia sulostuttamaan saapunut Karibian-vahvistus Jamaican Mamas, jonka Facebook-sivu on ehtinyt kerätä jo yli 17 000 seuraajaa!




Karibialaista katu/ kotiruokaa tarjoilevan ravintolan takaa löytyy mm. kokkauskurssiensa kautta tutuksi Suomessa tullut Hazel. Listalta löytyy erinäisiä paikallisia erikoisuuksia kuten suolakalaa ja vuohicurryä. Noista molempia haluan vielä päästä testaamaan!

Paikan ilmapiiri on yhtä konstailematonta kuin ruokakin. Ja palvelu, se on vähintään yhtä aurinkoista. Täällä ruokaa tehdään ja tarjoillaan rakkaudella.






Onneksi seuralaisena oli tuo Naapurinpoika. Muutenhan sitä olisi saattanut ihan... ahneelta näyttää. Alkuun otettiin dumplingseja paikan oman jerk-kastikkeen kanssa. Kastike oli niin hyvää, että sitä ostaisi kotiinviemisiksikin, joskaan ei niin mausteista kun ehkä odotin. Dumplingsien, paistettujen vehnätaikinamykyjen maku ja rakenne muistuttivat lihapiirakan kuorta. Eihän niistä voi olla tykkäämättä!




Jamaikan antiin olen tutustunut tähänastisen elämäni aikana vain... no sellaisessa ei-niin-kulinaarisessa mielessä, mutta jopa minä olin kuullut Jamaican patties- ruokalajista. Kuori oli selvästi itsetehty, joskin hieman kuivahko. Näissä oli täytteenä oivallisesti maustettua nautaa.




Pääruoaksi minä otin Jerk Chicken wrapin. Wrapin olisin toivonut olevan itsetehty, kun en noista kaupan tekemien muovisuudesta oikein pidä. Kana olisi minun makuuni saanut olla tulisempaa, mutta seuralainen tykkäsi. Ja ravintolan aurinkoisuuden lisäksi kyllähän tuo pieni päivänvarjo nosti räntäsateisessa harmaudessa kummasti hymyn huulille.




Seuralaisen annos oli niinikään reggae-kanaa perinteisesti papujen ja kookosmaidon kanssa kypsennetyn riisin kanssa (saatavilla on myös tavallista riisiä). Tässä oli jo makuakin. Tykättiin molemmat.





Anniskeluoikeuksia ei paikalla ole, mutta olin kuullut kovasti kehuja heidän itsetekemästään inkiväärioluesta (alkoholiton siis), joka olikin päässyt loppumaan. Vaihtoehto (jotain inkivääristä sekin) oli sekin hyvää. Jälkiruokia ei täällä itse leivota, vaan niistä vastaa Hazelin ystävä. Ei sille tilaakaan olisi ollut mutta... katsokaa nyt miten tuo suklaa tuosta kakusta tihkuu. Ah.




Kyllä täällä nälkä olisi lähtenyt varmasti vähemmälläkin - koko satsille nimittäin kertyi hintaa viidenkympin verran. Kun Karibian keittiö ei niiden yrttien ulkopuolella (!) ole kummallekaan tuttu, niin asiantuntija-arvioita on paha mennä antamaan. Mutta onhan se aina kivaa päästä makumatkailemaan muuallekin kuin niihin väsyneisiin lähiökiinalaisiin ja pihvi-pasta-kebab-pizzerioihin. Kaikkea hyvää Mama Hazelille siis!

Kotiinviemisiksi on muuten myös mahdollista ostaa Hazelin kokoamaa, kauniisti kuvitettua keittokirjaa niin että sitä Helsingin harmautta on mahdollista paeta ihan kotioloissakin!


______________________


SAISIKO OLLA LISÄÄ? 


 http://www.andalusianauringossa.com/2013/05/helsingin-ravintolatarjontaa-twisted.html    http://www.andalusianauringossa.com/2013/08/helsingin-ravintolatarjontaa-cholo.html   http://www.andalusianauringossa.com/2014/02/helsingin-ravintolatarjontaa-zaafran-co.html

Sharing is caring Share to Facebook Share to Twitter Email This Pin This

sunnuntai 23. helmikuuta 2014

Helsingin ravintolatarjontaa: Zaafran & Co

No, juutalainen ja vegaani etsivät Helsingin keskustasta lounaspaikkaa. Tämä voisi olla vitsi. Mutta henkilökohtaisesti olen sitä mieltä että rabbi ja irkkubaari-asetelma tuottaa parempia. 

Fafa's, välimerellistä ruokaa (ja niitä maan parhaita falafelejä!) tarjoava piirun verran laadukkaampi pikaruokapaikka on avannut ravintolan myös Kamppiin Pohjoiselle Rautatienkadulle, mutta se ei suinkaan ole ainoa alan yrittäjä alueella. Muutaman kadun päästä Malminkadun synagogan vierestä löytyy lounaspaikaksi nimittäin varsin varteenotettava kilpailija: Zaafran & Co:n kosherdeli. Jota voi suositella niin kosher-ruokaa, vegaaniateriaa kuin kenelle tahansa raikasta, itsetehtyä, välimerellistä ruokaa halajavalle. 




Ilomielin otin vastaan paikkaa pyörittävän ihanaisen Leen kutsun ja lähdin tutustumaan tarjontaan.

Paikalla sijaitsi aikaisemminkin kosherdeli, mutta nykyisessä muodossaan on Zaafran hurmannut paikallisia ja ulkomaisia vierailijoita jo yli kolme vuotta. 

Zaafranista löytyy paitsi lounasta, myös mm. Israelista maahantuotuja kosherherkkuja sekä Helsingin ainoa valikoima kosherlihaa. Suomessa kun ei kosher-teurastajaa ole, tuodaan se pääosin Keski-Euroopasta. Aikaisemmin blogissa mainitun koeteurastuksen osoittauduttua menestykseksi, on valikoimiin kohta tulossa myös kosherporoa!





Zaafranin valikoima heijastaa omistajansa Leen marokkolaisia sukujuuria. Kaikki tehdään leipää lukuunottamatta paikan päällä ja tuoreuden maistaa. Mausteiden ja tuoreiden yrttien käyttö saa ajatukset välittömästi leijailemaan lomatunnelmiin, mutta tuoreuden ja maun lisäksi ruoan terveellisyyteen panostava Lee muistuttaa niillä olevan myös terveysvaikutuksia. 

Tuo nimi; Zaafran muuten tarkoittaa sahramia.




Leipä puolestaan tulee erinäisin kosher-valmistukseen liittyvine jännittävine toimenpiteineen Fafa'sin leipomosta.

Lounaani alkoi marokkolaisittain tomaattikastikkeessa valmistetuilla oliiveilla, hitaasti tomaattikastikkeessa haudutetulla munakoisolla ja paprikalla sekä tietysti hummuksella ja pitäleivillä. Hummusta on tuolla Lähi-idässä tullut vedettyä sen verran huolella, että siihen ei ole juurikaan ollut tarvetta edellisen reissun jälkeen edes koskea. Vaan kylläpä se taas tauon jälkeen maistuikin - mukaan lähti sitä myös kotiinviemisiksi!




Tarjottu ruoka on kosher-säännösten mukaisesti joko lihaa, kalaa tai kasviksia. Lihatuotteiden kanssa kun ei maitotuotteita syödä. Niinpä ylivoimaisesti suurin osa valikoimasta on myös niille vegaaneille ja laktoosi-intoleranteille sopivaa.




Meze-lautaseltani löytyi vaikka mitä hyvää. Niinkuin itsetehtyjä lammaskebabeja. Ja erinomaisen tasapainoisesti maustettuja tonnikala-vihannespihvejä (gluteenittomia!). Mutta ehkä parasta antia olivat kasvisvaihtoehdot. Ne ovat onnistuneita, hyvin maustettuja ja aidosti hyviä ja raikkaita - eivät mitään vasemmalla kädellä puolipakolla tiskiin heitettyjä kakkosvaihtoehtoja.

Oli mm. jauhokuorrutettuja ja öljyssä paistettuja munakoisoviipaleita, jotka muistuttivat kovin niitä Andalusian ruokohunajan kanssa tarjottavia sikäläisiä erikoisuuksia Berenjena Fritoja. Ah, miten hyviä! Kvinoasalaatti oli ihanan pähkinäistä ja tasapainoisesti maustettua. Tabbouleh-salaatti oli puolestaan ihanan raikasta ja israelilainen kuskus... kuin olisi kotiin tullut. Coleslaw ja punakaalisalaatti ovat jo entuudestaankin keittiössäni tuttuja lisäkkeitä, jotka löytävät vielä jossain vaiheessa tiensä varmasti blogiinkin.

Voitaikinakuorinen pasteija kätki sisäänsä jännittävän makean ja mausteisen sipulipaprikatäytteen. Tätä haluan oppia tekemään itsekin! 




Lisäksi kaupasta löytyy koti- / Lähi-idän ikävää lievittämään joukko erinäisiä sieltä tuttuja säilykkeitä ja mehuja. Ja hilloja. Ja Bamban maapähkinänaksuja (!). Ja muita ruokaympyrävälttämättömyyksiä niinkuin vaikka  gefilte fishiä, rugelacheja ja suklaakuorrutteisia matza-levyjä (no kyllähän te tiedätte...) 





Suunnitteilla on myös välimerellisiä kokkauskursseja, jonne minä ilmoittaudun kyllä saman tien. Lisäksi Zaafran tarjoaa myös catering-palveluita, joiden varaan mm. se Israelista vierailulla ollut ystäväni vierailunsa rakensi. Koska se on Suomen ainoa kosher-deli, toimittaa se tuotteitaan myös asiakaskunnalleen ympäri Suomea. 

Vatsa täynnä rakkautta suuntasin kotiin. Ja kassit täynnä hummusta ja bamboja ja matza-levyjä ja viikunahilloa ja kosher-pastramia ja -salamia ja kvinoasalaattia ja vasikkamakkaraa ja rugelacheja ja juuri saapunutta tuoretta pitaleipää... Shabbat Shalom vain kaikille!


___________________


SAISIKO OLLA LISÄÄ?



           



Sharing is caring Share to Facebook Share to Twitter Email This Pin This

torstai 20. helmikuuta 2014

Helsingin ravintolatarjontaa: Hodari & Hummeri

Haluaisin kovasti uskoa luopuneeni siitä kaksikymppisen kaikentietävästä ehdottomuudesta. Todennäköisesti myös (sadoissa) työhakemuksissani markkinoin kykyäni joustavuuteen. Toisinaan tuo pitää ihan paikkansakin. Kerran minulla oli viikon joka päivälle oman sukkaparinsa tarjoavasta sarjasta tiistaina perjantain sukat. Ja selvisin päivän loppuun saakka (liki) ilman ahdistusta. 

Mutta voi pojat, kyllä se totuus on ruoka-asioissa jotain ihan muuta. Kuten tuo Naapurinpoikakin on allekirjoittaneen psyykeen sukeltaessaan joutunut hyvin pian huomaamaan. Kun pizzalle pitäisi päästä, niin mikään vähempi kuin kaupungin paras eli Putte's ei kelpaa (ja no hätätapauksessa Skiffer) Ai että hampurilaista tekisi mieli? No siinä tapauksessahan osoite voi olla ainoastaan Roslund. Ja sänkkäri ei ole sänkkäriä nähnytkään ellei se tule Street Gastron pojilta. Ja kun aasialaista tekee mieli? No Twisted Street Kitcheniin! Mehikolaista katuruokaa varten osoite on puolestaan aika itseoikeutetusti  Cholo. Ja kaikkihan tietävät, mikä on maan parhaan falafelin koti. Kyllä se on Fafa's.

Hodarit eivät (toistaiseksi) ole allekirjoittaneessa suuria intohimoja herättäneet, mutta kun mm. Henri Alenin isännöimä Kaartin Hodari & Hummeri tiistaina avasi pikkuruisen ovensa Pastiksen viereen, olivat keskiviikon lounasuunnitelmat selvät. 






Jo etukäteen olin kuullut, että pehmoisat sämpylät tehdään varta vasten Kanniston leipomossa. Ja että nakin napsahtava rakenne on pitkällisen tuotekehittelyn tulos ja Perniön lihan käsialaa.

Ihan ehdottomasti piti saada chorizo-mustekala-hodari (8,50 €). Onneksi www-sivun kirjoitusasu chorizo & octopussy oli korjattu ravintolan liitutauluun. Vaikka hienoisia tirskahduksia se seuralaiseksi kesken vapaapäivän vieton kaapatulta Tukkataikuriltakin irrotti. On se ihanaa olla kypsä, maailmaanähnyt aikuinen...!

Allekirjoittaneen kaltainen chorizohifistelijä ei ihan ottanut chorizoa vakavasti. Oivallinen rakenne siinä joka tapauksessa oli. Ja mustekala... no onhan se ihanaa, etenkin näillä leveysasteilla!




Osso buccolla trimmattu lihaisa ja mehukas ox (8,50 €) oli meidän molempien suosikki. Kaiken kruunasi tryffelimajoneesi. Ox rocks!




Mutta olihan sitä hummeriakin saatava! Sitä on tarjolla niin parmesaanigratinoituna sellaisenaan (puolikas 29 € ja kokonainen 50 €) ja Lobster dogina (20 €). Mukana tulleen mangorelissin hedelmäisyys komppasi annosta mahtavasti.




Lisukkeina otimme mustatorvisienisuolaranskalaisia (4.50 €) ja coleslaw'ta (4,50 €). Ranskalaiset olivat hyviä, mutta eivät ihan Roslundin tasolle yltäneet. Coleslaw oli rapsakkaa ja raikasta.




Raaka-aineisiin on panostettu, ja sen maistaa. Kastikkeet ja relissit ovat paikan päällä tehtyjä. Juustoissa löytyy manchegoa ja Peltolan Bluta. Hummeri on kuulemma Amerikanmaalla villinä kasvanutta. Kyytipojaksi saa olutta (hanasta löytyy Laitilan Kukkoa), viiniä tai vaikka shampanjaa (!). 

Katsastamisen arvoinen paikka tämä ehdottomasti on. Varauksia tämä vain 15-paikkainen helmi ei muuten ota vastaan, mutta hodareita saa myös mukaan. Ja nälkä näillä lähtee kyllä ihan yhdelläkin... Jos vain mahdollista, suosittelen valtaamaan tuon ikkunapaikan!

Murun lailla on Henri Alen onnistunut oikeiden ihmisten suhteen myös täällä: palvelu on ripeää, rentoa ja osaavaa. 




Seuraavaksi pitäisikin ehtiä meditoida psyyke sellaiseen kuntoon, että sillä selviäisi (huhujen mukaan kymmenien metrien) jonotuksesta Döner Kallioon... ehkäpä ensi viikolla...?


___________________


SAISIKO OLLA LISÄÄ?



        



Sharing is caring Share to Facebook Share to Twitter Email This Pin This

tiistai 18. helmikuuta 2014

Chorizo a la Cidra

Tämä tapasherkku on viime aikojen viritelmien tapaan sieltä helpoimmasta päästä. Ja nyt tarkoitan todellakin niin helposta, että ihan hävettää tälle yrittää edes mitään reseptiä kirjoitella. Aineksia kun tässä on nimensä mukaisesti vain kaksi: chorizo ja siideri. Jotenkin nuo kaksi ainesta; siiderin happo ja chorizon rasvainen mausteisuus vain tasapainottavat toisiaan niin hyvin, kuten taannoinen Gocen vierailukin osoitti. 

Siideriä Espanjassa juodaan ja ruoanlaitossa käytetään nimenomaan Asturian alueella, jonka perinneruoista blogissa on aikaisemmin kokattu makkaraista papupataa Fabada Asturianaa. Asturialainen siideri on kuivaa eikä kovinkaan alkoholipitoista, jonka Espanjan ulkopuolella voi korvata myös ranskalaisella siiderillä- etenkin Bretagnen alueella kun tehdään varsin samanlaista siideriä.





Itse käytin tähän (eroon vanhasta - terapiasessiooni) viimeiset Espanjan tuliaisina tuodot raakachorizot, joskin voi tätä tehdä sellaisesta kestomakkarastakin, kuten Gocessa oli tehty.

Tapaksena tästä riittää kahdelle- kolmelle

400 gr chorizoa
300 ml kuivaa siideriä

Kuumenna pannu keskilämmölle. Kaada siideri pannuun ja heitä perään makkarat. Anna hautua (ilman kantta, jotta liemi pääsee redusoitumaan) 15-20 minuuttia. Leikkaa makkarat siivuiksi, anna porista liemessä vielä hetken ja tarjoile liemensä kanssa, jonka pitäisi tässä vaiheessa olla paksuntunutta ja chorizon mausteiden ihanasti maustamaa. 

Jos teet ruokalajin kypsästä chorizosta, viipaloi ne, ruskista ne kevyesti pannulla tilkassa öljyä ja kaada siideri sitten pannulle. Anna porista hiljalleen n. 20 minuuttia ja tarjoile liemensä kanssa.







______________________


SAISIKO OLLA LISÄÄ?



       



Sharing is caring Share to Facebook Share to Twitter Email This Pin This

sunnuntai 16. helmikuuta 2014

Halloumi-karpalo-pistaasisalaatti

Blogin takana on viime aikoina eletty kummallisia aikoja. Kaikenlainen mahdolliseen kurinalaisuuteen viittava suunnitelmallisuus, viimeistään keskiviikkona viikonlopun varalle laadittu kauppalista, viikonloppujen muutaman tunnin luonnonvalokuvausikkunan maksimointi ja reseptien taltiointi heti tuoreeltaan ovat vaihtuneet päämääräättömään lorvailuun ja pitkäksi venähtäneihin iltoihin. 

On tullut istuttua ravintoloissa ja nautittua muiden tekemää ruokaa ja niistäkin on päivitetty raportteja vain blogin Facebook-sivulle. Ne blogipostaukset, mitä on saanut edes jotenkin julkaisukuntoon aseteltua, ovat olleet jonossa jo viikkojakin odottaneita. Päiväretkiä. Kahviloita. Kivijalkakauppoja. Kaupungin parhaaksi tituleerattua sienipizzaa ja pohdintaa siitä, minkä takia nyt halutaan näyttää siltä tytöltä, jonka ulkonäköä ala-asteella kiusattiin. 

Ajatukset ovat viime aikoina olleet jossain ihan muualla. Kerran löysin itseni kotimatkalta Kalasatamassa (asun täysin vastakkaisessa suunnassa). Kaupastakin oli epähuomiossa kotiin kantautunut persiljan sijaan saattohoitokuntoinen korianteri. Enkä edes kiroillut. Kuvat onnistuvat miten sattuvat eikä editointiinkaan saa keskityttyä. Keittiöpyyhkeiden hapsut ovat ihan väärässä kulmassa ja ruokailuvälineetkin ovat eriparia. On tullut jopa tehtyä ruokaa, jota ei ole edes kuvattu. Ihan vain ruokkimisen ilosta. Mitä se tällainen oikein on?

Niinpä omat viimeaikaiset yritykset keittiön puolella ovat olleet sellaisia "helpot ja nopeat"- kategoriaa kasvattavia. Vaikka osa niistä onkin ollut ihan kiitettäviä suorituksia. Tässä niistä yksi, johon päätyi jonkinlaisen uuden tulemisen keittiössäni kokenut halloumi (juustoa! Juustoa minun keittiössäni!) , espanjalaisista simpukoista ylijäänyt kevätsipuli, marokkolaisesta appelsiinisalaatista ylijääneet suolaamattomat pistaasit, iki-ihanan kummityttöni joululahjapaketista paljastuneet kuivatut karpalot sekä Espanjasta tuotu ihanan paksu ja makea balsamico, jota myös siihen punajuuririsottoon lorahti. Muutama raaka-aine, muutama minuutti, mutta ah, niin hyvää. Vai onko se sitten se seura, jossa sitä syö? Mene ja tiedä. Kokeilkaa te ja kertokaa!

Neljälle

2 pkt halloumia
100 gr rasia rucolaa
kourallinen kevätsipulia
kourallinen (n. 100 gr) kuivattuja karpaloita
kourallinen (n. 100 gr) (suolaamattomia) pistaasipähkinöitä
hyvää, paksua, makeaa balsamicoa (esim. Rajamäen balsamico-kastike käy)

Aseta rucolanlehdet ja hienoksi silputut kevätsipulit tarjoiluvadille. Ripottele päälle karpalot ja pistaasit. Leikkaa halloumi reilun puolen sentin viipaleiksi ja paista niihin pannulla vähässä oliiviöljyssä kaunis väri molemmin puolin. Asettele rucolapedille ja lorauta päälle balsamicoa. 






______________________


SAISIKO OLLA LISÄÄ?



      



Sharing is caring Share to Facebook Share to Twitter Email This Pin This

perjantai 14. helmikuuta 2014

Espanja lautasella - simpukoita sherryssä

Viime viikonlopun Museokadun kierrokselta löytyi Anton & Antonilta sinisimpukoita. Isoja, ihanan lihaisia ja halpoja - kilohinta oli alle 7 euroa. Simpukoita ei ole vähään aikaan tullut tehtyäkään, joten paljon houkuttelua ei tarvittu. Suosittelen ehdottomasti, sillä eksoottisuudestaan huolimatta ovat simpukat mitä huolettominta ruokaa. Tapaksina, illanvietossa kavereiden kesken tai vaikka romanttiselle illalliselle...! Ja vaikka kuinka yrittäisi, ei niihin saa edes aikaa tuhrautumaan - pata on pöydässä alle varttitunnin!

Sherryä käytetään Espanjassa ruoanlaitossa etenkin Jerezin ja Cadizin alueilla - tuo alue kun on sitä sherryseutua. Samoin kuin flan de narajaan, idea näihinkin tuli Rick Steinin Espanjankiertueen tuotoksista. Samoilla linjoilla oltiin myös taannoin Gocessa.

Mutta koska olette jo jonkin verran oppineet tuntemaan allekirjoittanutta, niin eihän se siihen jäänyt. Mopo otti ja lipesi käsistä ja pataan päätyi melkolailla kaikkea, mitä Espanja minulle on. Serranokinkkua, valkosipulia, sherryä, chiliä, appelsiinia, sahramia... ja niin, no, katsokaa nyt tuota listaa. Voiko siitä huonoa tullakaan?

Perhepiirissä ajan kanssa vietetyn sunnuntailounaan ääreen kokoontunut joukkiomme oli sitä mieltä että eipä kyllä! 

Tapaksena tästä riittää noin 8 hengelle, isompana annoksena n. 4 ruokailijalle

1 kg simpukoita
100 gr Serrano-kinkkua
1 sipuli
3 valkosipulin kynttä
hyppysellinen sahramia
1 chili
1/2 ison appelsiinin kuori
1,5 dl (Olorosa) sherryä
3 dl kermaa
mustapippuria, (suolaa)

kevätsipulia/ persiljaa

Huuhtele ja puhdista simpukat tarvittaessa. Ainakin Anton & Antonin simpukat siistittiin juhlakuntoon jo ostovaiheessa. Suikaloi kinkku. Kuumenna kasari, lisää kinkkusiivut ja hieman öljyä tai voita ja anna tiristyä hetken. Lisää sitten ohueksi suikaloitu sipuli, valkosipuli, puolet chilistä ja hienoksi raastettu appelsiininkuori. Pyörittele hetken aikaa, kaada mukaan sherry ja sahrami. 

Anna kiehua muutaman minuutin ajan, lisää kerma ja keitä vielä hetki. Lisää pippuri, mutta odota suolan kanssa kunnes simpukat ovat kypsiä - niistä kun tulee sitä merellistä suolaisuutta ihan itsestään. Lisää simpukat ja anna porista kannen alla 3-5 minuuttia. Heitä pois ne, jotka eivät ole auenneet. Ripottele päälle loput chilistä ja persiljaa, jos muistit sitä ostaa. Kevätsipulia, jos et. Tarjoile. Hyvän viinin, rakkaiden ihmisten ja kunnon maalaisleivän kanssa. 








___________________


SAISIKO OLLA LISÄÄ?



      




Sharing is caring Share to Facebook Share to Twitter Email This Pin This

torstai 13. helmikuuta 2014

Fiskarsin hurmaa

Pakenimme viikonloppuna Töölön räntäsateista harmautta yhtä räntäsateiseen ja harmaaseen Fiskarsiin. Tai no, Fiskariin - se kun on jonkun kielenhuollollisen toimenpiteen seurauksena saanut suomenkielisen nimen. Jota en ihan vain piruuttani aio käyttää.

Kesällä sekin on niitä pökerryttävän tunnelmallisia, Hangon ja Tammisaaren kaltaisia kesäparatiiseja, mutta on siinä jotain taikaa talvellakin. 







On luontoa...





... mm. ankkaconfitia ihan alkuperäismuodossaan. Ovat muuten äänekkäitä. Ja pahennusta herättävästi eivät nämäkään käytä housuja julkisella paikalla.






On ihania pikkukauppoja...










Ja vielä ihanampia kahviloita. Petris Chocolate Room löytyy muuten täältäkin. 









No onhan se. Ihana. Kesällä tahdon tänne ehdottomasti uudestaan. Minilomalle siihen suloiseen Fiskars Värdshusiin..!


__________________


SAISIKO OLLA LISÄÄ?



      





Sharing is caring Share to Facebook Share to Twitter Email This Pin This