tiistai 5. elokuuta 2014

Kesä ja kärpäset

Olen tässä vähän ajatellut. Ehkä se Naapurinpoika onkin oikeassa? Että jos sitä yrittäisi ottaa nyt ainakin vähän aikaa silleen vähän rennommin. Nauttisi kesästä ja niistä kärpäsistäkin. 

Pitäisin vähän taukoa suorittamisesta ja... olisin vain? Yrittäisin olla menettämättä yöunia jos seuraavana päivänä ei olekaan postattavaa; en jäisi valvomaan aamuyöhön saadakseni kuvia editoitua.

Suunnitelmien, aikataulujen ja kiireen sijaan pyrkisin täyttämään päiväni ilolla ja onnellisilla muistoilla. Listojen, projektien ja juuri oikeanlaisten sen-ja-sen sijaan täyttäisin kotiamme rakkaudella: sunnuntailounailla, naurulla ja läheisillä ihmisillä (ja ehkä vielä muutamalla antiikkisohvalla...?)

Keskittyisin nauttimaan enemmän. Yhdessäolosta; hyvästä olosta. Siitä ihanasta kiireettömyydestä, kun saa herätä jokaiseen aamuun vierellään ihminen, joka sanoillaan ja teoillaan tekee selväksi, että tahtoo siinä myös olla. 

Ei ikävää, kaipausta tai odottamista. Ei tuntien matkustamista, lentokenttiä ja siellä ämpäritolkulla vuodatettuja katkeria kyyneliä. Ei aikatauluja, pakokauhua tai päivien laskemista seuraavaan eroon. Ei ahdistusta siitä, mitä kaikkea pitää ehtiäkään vielä tehdä ja nähdä, vaan kiitollisuutta ja onnellisuutta siitä, että on aikaa. On vielä huominen. Ja jokainen huominen sen jälkeen. 




Viimeiseen puoleen vuoteen on mahtunut niin mahdottoman paljon. Hyviä muutoksia, mutta muutoksia kuitenkin. Jotka aina uuvuttavat. Vasta nyt huomaan, kuinka asiat, joiden olemassaoloa en aikaisemmin edes tiedostanut, ovat poissa ja tajuan hengittävänikin ihan eri lailla. Vapaasti. Ei pelkoa, ei epävarmuutta tulevasta. Nyt on hyvä olla. Niin hyvä.

Niinpä yritän nyt opetella keskittyä nauttimaan siitä. Ei nyt ihan kokonaan stressiä tai Excel-taulukoita ilman (kyllä minä itseni sen verran hyvin tunnen) mutta huomattavasti vähemmällä sellaisella nyt kuitenkin. Vietän vähemmän aikaa keittiössä ja enemmän aikaa Naapurinpojan sylissä. Suunnittelen vähemmän ja sanon enemmän "kyllä" spontaaneille seikkailuille. Unohdun hyvällä omallatunnolla Korjaamon sisäpihan kesäparatiisin kiireettömyyteen ja otan vaikka toisenkin lasin roséta. Luen. Jotain muuta kuin keittokirjoja. Makaan nurmikolla ja ihmettelen pilviä. Syön liikaa jäätelöä. Otan ehkä jopa nokoset. Jätän tietokoneen avaamatta. Ja ehkä jopa kameran ihan kokonaan kotiin. 

Ainakin yritän olla ottamatta paineita siitä, jos kokonainen viikonloppu menee ohi ilman, että sen aikana on saanut aikaiseksi materiaalia blogiin. Ja sitten kun olen  sen oppinut, ehkä vähän pidempäänkin. Yritän muistaa, ettei kenenkään maailma oikeasti kaadu, vaikken ihan jokaiseen tapahtumaan ja avajaisiin ehtisikään. Yritän keskittyä olemaan läsnä niissä ohikiitävissä pienissä hetkissä, joista se elämän kauneus koostuu ja muistaa, ettei ihan kaikkea välttämättä tarvitse Instagramiinkaan oksentaa. Ja että aika usein sitäkin tärkeämpää, että pääsee jakamaan jonkun hetken täysin tuntemattomien seuraajien kanssa ja näkee sen keräävän tykkäyksiä on se, että jakaa sen tunnelman sen kaikista rakkaimman ihmisen kanssa ja näkee sen onnen hänen silmissään. 

Haluan, että bloggaaminen on hauskaa; paitsi teille, myös itselleni. Ja haluan, että sen sisältö pysyy hyvänä. Tämä varmaan tulee ainakin jonkin aikaa merkitsemään hieman rennompaa postaustahtia ja vähemmän aktiivisesti päivittyvää Facebook-sivua, mutta Instagramissa pysyt perässämme - liity siis mukaan! (Niin. Se tiikeri ja sen raidat...)

Oikein ihanaa ja aurinkoista kesää teille kaikille!







PS. Blogin Facebook-sivulla on arvonta, jossa arvonnan kysymykseen vastanneiden Facebook-tykkääjien (joita on nyt tasan 300!!!) kesken arvotaan ensi maanantaina Sagaformin lämmin (ja veden - ja shampanjankestävä!) piknikhuopa! Käys tsekkaan! Täällä!


___________________


SAISIKO OLLA LISÄÄ?



       





13 kommenttia :

  1. Sä oot ihan kuin mä! Tunnistin itseni jokaisesta lauseesta. Tein uuden vuoden lupauksen ja lupasin itselleni, että yritän ottaa rennommin. Lupaus on toiminut yllättävän hyvin. Joskus on ollut jopa 3 päivän blogitauko (!!!!) ilman stressiä. Uskomatonta. Olemme olleet ravintoloissa ilman kameraa (iPhone on sentään ollut mukana) ja kyläreissuilla olen jättänyt kameran jo useimmiten kotiin. On piristävää vain olla ja nauttia, miettimättä koko ajan mitä tästä voisi kirjoittaa blogiin. Postauksia syntyy kyllä ilman suunnitelmiakin! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ehheheee :-) No ei se mitään lusmuilua ole teikäläisen tahti ja elämä kyllä vieläkään :-) Kyllä tuo iPhonelin mukana aina kulkee, mutta kun on tottunut siihen Oikean Kameran kuvanlaatuun, niin kyllähän ne niiden tuotokset vähän kirvelee kun kuitenkin sen verran perfektionisti on. Kaiken kun haluaa tehdä nin hyvin kuin vain mahdollista... Ehkä tuohon vielä itsekin oppii. Ja ehkä siihen menee vähän kauemmin kuin yksi kesä... :-o

      Poista
  2. Niin ja ne lukijat eivät ole kadonneet mihinkään. :)

    VastaaPoista
  3. Hih, tuttuja oireita :) mutta, olen itsekin suorittajaluonteesta huolimatta oppinut relaamaan ja kesälomalla en postannut yli VIIKKOON. Ennenkuulumatonta! mutta niin virkistävää, nyt on taas ihan eri vire blogata :)

    Ihanaa jatkuvaa kesää ja leppoisia hetkiä Naapurinpojan kainalossa <3 :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. viikkoooooooooon :-)? tuollaiseen relauteen vaaditaan jo muutamakin lasi roséta :-)

      Poista
  4. Itsensä kehittäminen ei koskaan ole pahasta ja vielä huomata, että oikeasti pystyy siihen! Antoisia ja paineettomia kesäpäivä teille molemmille <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ehei. ja ihan itsestäänhän tuollaiset luonteenmuovausoperaatiot tällaiselle juntturale tulee :-) Meillä aletaan jo edestä sanoista tekoihin tapaamissuunnitelmien suhteen - kohta olen jopa yhteydessä ehdotellakseni tarkkoja aikoja ja paikkoja! hui!

      Poista
    2. No mutta nyt on sulla asialliset jutut ;)

      Poista
  5. Hyvää vaan tekee pieni tauko aina välillä,ei täältä kukaan sen aikana häviä;D joten nautinnollista lomaa:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. katsotaan nyt miten sitä antaa sisu myöten ;-)

      Poista
  6. Hyvä Erja!

    Paitsi että mitä? Humanistihempukka ja exceltaulukot?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. niinnojoo. Excel-taulukko nyt kuulostaa katu-uskottavammalta kuin se todellisuus: teetahrojen ja yliviivausten tuhrimat ruttuiset ruutupaperivihkot... ;-)

      Poista