sunnuntai 16. helmikuuta 2014

Halloumi-karpalo-pistaasisalaatti

Blogin takana on viime aikoina eletty kummallisia aikoja. Kaikenlainen mahdolliseen kurinalaisuuteen viittava suunnitelmallisuus, viimeistään keskiviikkona viikonlopun varalle laadittu kauppalista, viikonloppujen muutaman tunnin luonnonvalokuvausikkunan maksimointi ja reseptien taltiointi heti tuoreeltaan ovat vaihtuneet päämääräättömään lorvailuun ja pitkäksi venähtäneihin iltoihin. 

On tullut istuttua ravintoloissa ja nautittua muiden tekemää ruokaa ja niistäkin on päivitetty raportteja vain blogin Facebook-sivulle. Ne blogipostaukset, mitä on saanut edes jotenkin julkaisukuntoon aseteltua, ovat olleet jonossa jo viikkojakin odottaneita. Päiväretkiä. Kahviloita. Kivijalkakauppoja. Kaupungin parhaaksi tituleerattua sienipizzaa ja pohdintaa siitä, minkä takia nyt halutaan näyttää siltä tytöltä, jonka ulkonäköä ala-asteella kiusattiin. 

Ajatukset ovat viime aikoina olleet jossain ihan muualla. Kerran löysin itseni kotimatkalta Kalasatamassa (asun täysin vastakkaisessa suunnassa). Kaupastakin oli epähuomiossa kotiin kantautunut persiljan sijaan saattohoitokuntoinen korianteri. Enkä edes kiroillut. Kuvat onnistuvat miten sattuvat eikä editointiinkaan saa keskityttyä. Keittiöpyyhkeiden hapsut ovat ihan väärässä kulmassa ja ruokailuvälineetkin ovat eriparia. On tullut jopa tehtyä ruokaa, jota ei ole edes kuvattu. Ihan vain ruokkimisen ilosta. Mitä se tällainen oikein on?

Niinpä omat viimeaikaiset yritykset keittiön puolella ovat olleet sellaisia "helpot ja nopeat"- kategoriaa kasvattavia. Vaikka osa niistä onkin ollut ihan kiitettäviä suorituksia. Tässä niistä yksi, johon päätyi jonkinlaisen uuden tulemisen keittiössäni kokenut halloumi (juustoa! Juustoa minun keittiössäni!) , espanjalaisista simpukoista ylijäänyt kevätsipuli, marokkolaisesta appelsiinisalaatista ylijääneet suolaamattomat pistaasit, iki-ihanan kummityttöni joululahjapaketista paljastuneet kuivatut karpalot sekä Espanjasta tuotu ihanan paksu ja makea balsamico, jota myös siihen punajuuririsottoon lorahti. Muutama raaka-aine, muutama minuutti, mutta ah, niin hyvää. Vai onko se sitten se seura, jossa sitä syö? Mene ja tiedä. Kokeilkaa te ja kertokaa!

Neljälle

2 pkt halloumia
100 gr rasia rucolaa
kourallinen kevätsipulia
kourallinen (n. 100 gr) kuivattuja karpaloita
kourallinen (n. 100 gr) (suolaamattomia) pistaasipähkinöitä
hyvää, paksua, makeaa balsamicoa (esim. Rajamäen balsamico-kastike käy)

Aseta rucolanlehdet ja hienoksi silputut kevätsipulit tarjoiluvadille. Ripottele päälle karpalot ja pistaasit. Leikkaa halloumi reilun puolen sentin viipaleiksi ja paista niihin pannulla vähässä oliiviöljyssä kaunis väri molemmin puolin. Asettele rucolapedille ja lorauta päälle balsamicoa. 






______________________


SAISIKO OLLA LISÄÄ?



      



10 kommenttia :

  1. Mitä, mitä?? Ei ole kuvattu kaikkea? Eihän ruokaa ole olemassa, jollei sitä kuvaa!

    Halloumi on oiva aines noihin "jämäruokiin".

    VastaaPoista
  2. tiedän! ihan pöyristynyt olen ollut :-) Kyllä tähän joku roti on saatava... Halloumi on kyllä erinomaista - jo oli aikakin nostaa se paitsiosta kärkihyökkäykseen...

    VastaaPoista
  3. Hei, ei aina tartte olla täydellinen, pieni epätäydellisyys ja rosoisuus vaan tekee asiasta mielenkiintoisemman. Liika kiiltokuvamaisuus ei oo hyvästä, tycker jag. Ja toi salaatti on tosi hyvä idea. Ja kuvakin siitä on hieno!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. toi salaatti oli niiiiiiiiin hyvää että melkein hävettää yrittää jotain reseptiä siihen tuotella... ne on ne perusasiat :-)

      Poista
  4. Mutta sultahan tupsahtaa tänne postauksia kuin liukuhihnalta;D
    Ihana salaatti ja olet tainnut parantua hieman juustokammosta;D

    VastaaPoista
  5. Halloumi,karpalo ja pistaasi kuulostaa hyvältä kombolta. Yummmy!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. no en lähde valehtelemaan - sitä se oli :-)

      Poista
  6. No mutta, ihan mahdottomaksi on nyt homma mennyt ;)

    VastaaPoista