keskiviikko 25. toukokuuta 2016

Suklaalihapullia? Albondigas de choco - seepiapyörykät

* * * 



* * * 

Vaikka Andalusian tapasbaarien tarjontaan on tullut tutustuttua jo vuosien ajan, pääsi taannoisen reissu yllättämään. Cadizissa törmäsin toistuvasti albondigas de chocoon, joka luonnollisesti herätti välittömästi ruokamatkailijan mielenkiinnon. Albondigas toki on sanana tuttu, onhan noita espanjalaisia lihapullia nähty blogissa niin sellaisenaan kuin chorizonkin kanssa tuunattuna. Mutta choco? Suklaata? Suklaalihapullia? 

No ei sentään. Choco viittaakin nimittäin seepiaan, jota etenkin Cadizin alueella pyydetään ja syödään todella paljon, kuten äyriäistorin tarjontakin osoitti. Ja jopa suklaata enemmänhän minä rakastan mustekalaa. Oijoi. Nämä unelmankevyet pullerot ovatkin ehkä koko reissun paras tuliainen. Kokeilkaa vaikka. Suuhun sulavat!





30 kpl

Albondigas de choco - seepiapyörykät:

500 gr seepiaa (voi varmasti korvata myös kalmarilla)
1 pienehkö sipuli
2 valkosipulinkynttä
kourallinen hienonnettua persiljaa
1,5 tl raastettua sitruunankuorta
2 kananmunaa
9 rkl korppujauhoja
1/2 tl suolaa
1/2 tl mustapippuria

(Halutessa lisäksi vehnäjauhoja)

Paistamiseen: 1 dl öljyä

Kastike:

1 sipuli, hienonnettuna
4 valkosipulinkynttä hienonnettuna
2,5 dl valkoviiniä
5 dl hyvää kalalientä
1 laakerinlehti
ripaus sahramia

Huuhtele ja valuta seepia. Leikkaa hieman pienemmiksi paloiksi ja mittaa tehosekoittimeen muiden ainesten kanssa. Surauta sekaisin tasaiseksi massaksi (jonkin verran saa olla sattumia. Vältä kiusausta lisätä korppujauhoja kiinteämmän massan aikaansaamiseksi, sillä silloin pyöryköistä tulee helposti kovia ja kuivia. 

Anna massan levätä kylmässä puolisen tuntia.

Pyörittele se sitten 30 pyörykäksi (massa on aika löysää, mutta älä huoli!) ja kierittele ne halutessasi kevyesti vehnäjauhoissa (tämä auttaa kastiketta suurustumaan).  Paista pannulla öljyssä kullanruskeiksi ja siirrä syrjään odottamaan. 

Lisää pannulle jääneeseen öljyyn sipuli ja valkosipuli, Kuullota kunnes ne ovat pehmeitä (älä anna ruskistua). Kaada pannulle sitten valkoviini ja nosta lämpöä kunnes se kiehahtaa. Anna porista viitisen minuuttia ja lisää sitten kalaliemi, sahrami ja laakerinlehti. Tarkista maku ja lisää tarvittaessa suolaa ja pippuria. 

Anna kiehua, kunnes seos sakenee. Lisää pannulle sitten pyörykät ja anna muhia matalla lämmöllä kannen alla kymmenisen minuuttia. 

Tarjoile. Jäähdytetyn Verdejon kanssa. Andalusian auringosta ja kalatoreista haaveillen...!





____________________

SAISIKO OLLA LISÄÄ?



      


TYKKÄSITKÖ? KERRO KAVEREILLEKIN!

perjantai 20. toukokuuta 2016

Öinen Cadiz on täynnä taikaa

* * *


* * * 

Vaikka Cadiz hurmasi valoisuudellaan ja värien kirjollaan jo päiväsaikaan, on se yöllä ehkä vieläkin kauniimpi. 




Silloin sen hieman ränsistynyt charmi herää eloon taianomaisella tavalla. 




Koska Cadizissa ei ole lentokenttää, suuri osa tänne päätyvistä turisteista on risteilymatkustajia. Noin 300 risteilijää pysähtyy Cadizin satamaan vuosittain päiväksi, tuoden mukanaan 400 000 turistia. Illan tullen hekin ovat palanneet laivaan ja jatkaneet matkaansa, paikallisten puolestaan kansoittaessa kahviloita ja tapasbaareja. 




Kaupungin kapeilla kaduilla ei näy ketään, vaan niillä saa löytöretkeillä ihan yksinään. Nauru kaikuu lämpimässä kesäyössä vaimeana joltain kaupungin lukuisista aukioista, joilla ihmiset istuvat myöhään yöhön. 




Vastakkaisten talojen takorautaparvekkeilta kotitakkeihin kääriytyneet mummot vaihtavat kuulumisiaan. Jossain joku ripustaa pyykkiä kuivumaan, tuolla joku vetää vielä mietteliäänä illan viimeistä savukettaan. 




Lyhtyjen valaisemilla kapeilla mukulakivikaduilla myös mielikuvitus herää eloon. Tunnelmassa on jotain perinjuurin 1920-luvun pariisilaista.  Voisi melkein kuvitella A-mallin Fordin  kaartavan seuraavasta kulmasta, tyhjentäen kadulle lauman salakapakkaa etsiviä dekadenssin ammattilaisia. Shampanjapulloilla varustautuneita herrasmiehiä puvuissaan, kikattavia kiharatukkaisia naisia pitkissä helmissään. 




Cadizissa on taikaa. 




Kujan päässä häämöttää vielä avoinna oleva kauppa, jossa kiinalaisryhmä vertailee viskipullojen hintoja. Käännyn. En halua taian vielä rikkoutuvan, en kaipaa muiden seuraan. Haluan pitää kiinni tästä hetkestä kun kaikki tämä on vain minun.




Havahdun mietteistäni ja jatkan hymyillen matkaa. Mitähän tuon kulman takaa löytyy...!




__________________


SAISIKO OLLA LISÄÄ?



      


TYKKÄSITKÖ? KERRO KAVEREILLEKIN!

keskiviikko 18. toukokuuta 2016

Cadiz - valon, värien, ilon ( ja vahtitornien) kaupunki

* * * 



* * * 


Vain noin 120 000 asukkaan Cadiz tuntuu heti kotoisalta, mutta turhauttavalta. Ensimmäisten kahden päivän aikana tunnun olevani aina väärässä paikassa, vaikka hotellini on ihan Vanhan kaupungin ja uuden kaupungin välissä sijaitsevan kaupungintalon aukion eli Plaza Ayuntamienton vieressä. 

Sitten muistan Tunisissa (ja joka ikisessä maailman kaupungissa) kokemani vaikeudet, jotka selittyivät omassa päässäni sillä täysin loogisella teoriallani, että yön aikana kääpiöt olivat (taas) käyneet vaihtamassa katujen paikat uusiksi. 

Legendaarinen suuntavaistottomuuteni (sori, iskä...) ei ole pettänyt tälläkään kertaa: käy ilmi, että olen pitänyt karttaa väärin päin. 




Cadiz on rakentunut ikäänkuin käden muotoon. Sen kapean, meren molemmilta puolin ympäröimän käsivarren alueella sijaitsee uusi Cadiz vanhan kaupungin levittyessä barrioineen, eli ikivanhoine naapurustoineen käsivarren päässä Atlantin rannalla olevan "käden" alueelle. 

Nuo katukivetykseen maalatut eriväriset linjat ovat muuten vanhaa kaupunkia halkovia, eri nähtävyyksille opastavia reittejä. Kätevästi opin tämänkin heti kartalle päästyäni...




Ja nähtävää täältä löytyy- onhan Cadiz on Espanjan ja koko eteläisen Euroopan vanhin asuttu kaupunki. Nimensä se on saanut kaupungin arabiankielisestä nimestä Qadis, jonka juuret ovat puolestaan latinan kielen linnoitusta tarkoittavassa sanassa. Mutta tämäkin juontuu jo merenkävijöinä kunnostautuneiden foinikialaisten ajalle. 

Foinikialaiset perustivat kaupungin 1100 eaa ja sen merkityksestä heille kertoo myös se, että Cadizista onkin löydetty Espanjan ainoat foinikialaisajalta peräisin olevat sarkofagit eli kiviset ruumissarkut (ne muutamat muut Euroopasta löydetyt ovat Sisiliasta). 




Miehen arkku löytyi sattumalta 1887. Sen löytänyt arkeologi oli kuolemaansa saakka varma, että jostain löytyisi vielä naisenkin arkku. Liki sata vuotta myöhemmin sellainen vihdoin löytyikin - ja arvatkaa mistä? Sen samaisen arkeologin sittemmin rakennustyömään tieltä puretun kotitalon alta. 

Molemmat näistä löytyvät nykyään Cadizin arkeologisesta museosta (mielenkiintoisena yksityiskohtana museosta mainittakoon myös, että EU-kansalaisilta ei sinne peritä pääsymaksua lainkaan).




Foinikialaisten jälkeen kaupunki toimi roomalaisten laivastotukikohtana, jota seurasi visigoottien aika. Vuodesta 711 kaupunkia hallitsivat maurilaisvalloittajat, joilta kuningas Alfonso X Viisas valloitti kaupungin takaisin Reconquistassa takaisin 1262. 

Arabivalloittajien perintö elää täällä, kuten muuallakin Andalusiassa, yhä arkkitehtuurissa vahvana. Kannattaa siis pysähtyä ihailemaan azulejoin eli paikallisin koristeellisin laatoin vuorattuja upeita porraskäytäviä ja sisäpihoja. 





Reconquistaa seuraavina vuosisatoina Cadiz nousi todelliseen kukoistukseensa. Kristoffer Kolumbus lähti täältä toiselle ja neljännelle matkalleen Uuteen Maailmaan, ja reissujen jälkeen Cadizista tuli entistäkin merkittävämpi kauppasatama, millä oli myös varjopuolensa: seuraavat 200 vuotta se oli kovinkin suosittu kohde englantilaisten iskuille. 

1587 muuan Francis Drake valtasi sataman kolmeksi päiväksi vangiten kuusi laivaa, tuhoten 31 muuta ja viivästyttäen näin Espanjan suuren sotalaivaston Armadan liikkeellelähtöä peräti vuodella. 




Alunperin Sevillassa sijainnut, Amerikan ja Espanjan välisiä kauppasuhteita hoitanut Casa de Contratación siirettiin logistisesti järkevämpään Cadiziin ja 1700- luvulla kaupunki oli vastuussa peräti 75 prosentista Espanjan ja Amerikan välisestä kaupasta.

Merenkäynnin ja kaupan merkitys Cadizin historialle näkyy myös sen arkkitehtuurissa: kaupunkia kutsutaan myös vahtitornien kaupungiksi. 

(En tosin viitsi kysyä keneltäkään, onko tämä syy myös sille, minkä vuoksi Jehovan todistajat tuntuvat päivystävän lehtineen joka kadunkulmassa...)




1700-luvulla vahtitorneja oli kaikkiaan 160 kappaletta, joista 126 on pystyssä yhä tänäänkin. Kauppiaat ja aateliset rakennuttivat tuolloin itselleen hulppeita taloja, joista jokaisessa oli torni, josta vahtimiehet seurasivat lähestyviä laivoja.

Yksi tyypillinen esimerkki on tämä 1690-luvulta peräisin oleva Casa del Almirantevanhasta kaupungista läheltä kaupungintalon aukiota löytyvä nelikerroksinen ihanuus. Olisi muuten kuulemma parasta aikaa myytävänäkin (olisiko tässä se meidän kommuunimme?)... 




Ongelmalliseksi näiden talojen kohdalla on koitunut niiden status suojeltuna rakennuksina, joiden kunnostusta säätelevät tiukat säännöt. Niinpä prosessi osoittautuu yleensä niin aikaavieväksi rahanreiäksi, että se karkoittaa lopulta myös sinnikkäimmät butiikkihotelliyrittäjät. 

Yleisöllekin avoinna oleva on Torre Tavira, jonka huipulta voi ihailla näkymiä koko Cadizin yli. 




Jos taas vilvoittelua kaipaat, suuntaa suositun Genovés-puiston koristepuiden suojiin. Kolumbuksen itsensä kerrotaan tuoneen Uudesta maailmasta tuliaisinaan eksoottisia puita Cadiziin.





Muualla Espanjassa kaupungin asukkaita kutsutaan sen muinaisesta nimestä juontuvalla nimellä gaditano. He ovat kuuluisia hulluttelustaan ja elämänilostaan. Osansa tässä on epäilemättä laskiaisen karnivaalilla - Cadizin juhlia kun pidetään koko Espanjan riehakkaimpana. 




Gaditanojen kerrotaan olevan aina valmiita juhlaan, nauttimaan viinistä, hyvästä ruoasta ja ystäviensä seurasta myöhään yöhön. 

(Ei siis mikään ihme, että kaupunki tuntuuu niin kotoisalta!)







Tämä Matka-blogissa tiedetään kertoa, että kaupunkia kutsutaan myös Euroopan Havannaksi. Ei ihme - Cadiz hurmaa valollaan ja väreillään. 










Tänne palaisin vaikka heti. Löytyykö sieltä Cadizin-kävijöitä? Mikä oli teidän suosikkinne?


__________________


SAISIKO OLLA LISÄÄ?



      


TYKKÄSITKÖ? KERRO KAVEREILLEKIN!


maanantai 16. toukokuuta 2016

Melkoinen sillisalaatti - maailmanmatkaajan kalacevichesalaatti

* * * 

For English please see here

* * * 

No hyvinhän siellä Andalusiassa tuli (tälläkin kertaa) syötyä - äyriäisiä ja Ibericopossua tuli ahmittua varmasti loppuvuodenkin tarpeisiin. Mutta kun kaikki näyttää ja kuulostaa vastustamattomalta, joutuu sitä yksinään matkustaessaan vähän hankalaan paikkaan, kun ei ole ketään, jonka kanssa jakaa kaikki se ruoka mitä on ahneuksissaan tullut tilanneeksi pöydän täyteen...

Toki tapasbaareissa salaattejakin saisi, mutta ei niillä välttämättä ruokavalio ainakaan kevene: vaikka ensaladillan nimellä myytävistä annoksista saattaa ihan oikeasti kasviksiakin löytyä, on ne yleensä pyöräytelty aika ruhtinaallisessa määrässä majoneesia. 

Kotiin palattua olen yrittänyt syödä vähän keveämmin ja niinpä reissun innoittamana pöytään päätyi yksi päivä tätä kevyttä ja raikasta kalacevichesalaattia, jossa majoneesin on korvannut turkkilainen jogurtti, joskin sitäkin vain muutaman ruokalusikallisen verran. Turkkilaisen jogurtin lisäksi salaatista löytyy myös niin sweet chili-kastiketta, tuoretta korianteria ja minttua sekä granaattiomenansiemeniä, joten melkoinen ruokamatkaajan sillisalaatti siis!

Alla olevasta annoksesta riittää alkuruokana vaikka kuudelle. Ainakin. Tapas-kokoisena annoksena jopa kymmenelle. 

(Minun täytyy ihan oikeasti alkaa opetella kohtuutta...)




Kuudelle - kymmenelle

Kalacevichesalaatti:

700 gr valkolihaista kalaa, sentin kuutioina
1/2 punasipuli hienonnettuna
2 tl suolaa
5 limen mehu

3 tomaattia, siemenet poistettuna ja sentin kuutioina
1/2 iso kurkku, siemenet poistettuna ja sentin kuutioina
200 gr vesimelonia, sentin kuutioina
1 granaattiomenan siemenet
2 puskaa korianteria, hienonnettuna
kourallinen hienonnettua minttua

3 rkl turkkilaista jogurttia
3 rkl sweet chili-kastiketta
1/2 tl valkosipulijauhetta

suolaa, pippuria (maun mukaan)

Kuutioi kala. Siirrä se (muoviseen) kulhoon sipulin kanssa ja kaada päälle limemehu sekä suola. Peitä ja anna raakakypsyä jääkaapissa välillä sekoitellen puolen tunnin ajan. Valmistele sillä välin muut ainekset.

Halkaise tomaatit ja kurku ja kaavi siemenet pois. Kuutioi vihannekset ja sekoita hienonnettujen yrttien kanssa. Sekoita kastikkeen ainekset keskenään. 

Valuta kala ja sipuli ja yhdistä muihin aineksiin. Kääntele joukkoon varovaisesti kastike. Tarkista maku ja suolaa ja pippuroi maun mukaan. Tarjoile. 

Lisäkkeeksi sopivat esimerkiksi tortillalastut ja kylmä maissi- tai vehnäolut.




_________________


SAISIKO OLLA LISÄÄ?



      


TYKKÄSITKÖ? KERRO KAVEREILLEKIN!


perjantai 13. toukokuuta 2016

Cadizin katedraali - 116 vuotta ja kuusi arkkitehtiä vaatinutrakennusprojekti

* * * 

For English please see here

* * * 

Kirkoilta ei Espanjassa voi välttyä - ne dominoivat minkä tahansa vanhan kaupungin katukuvaa ja koko reissunsa voisi viettää vain niihin tutustumalla. Kuten monet varmasti tekevätkin...

Itse olen kuitenkin muutamaa harvaa poikkeusta lukuunottamatta tyydyttänyt kulttuurinnälkäni muissa kohteissa. Niinkuin kauppahalleissa, tapasbaareissa ja churrojonoissa...

Lähestyvä keski-ikä (ah, mistä kaikesta tulenkaan sitä vielä syyttämäänkään!) on mitä ilmeisemmin kummasti nostanut arkkitehtuurin arvostustani, ja nykyään reissujen to do-listoille on päätynyt jo muutamia kirkkojakin. Mieleenpainuvimpia näistä ovat ehdottomasti olleet Cordoban sekä Sevillan katedraalit

Ovathan ne toki myös vaikuttavan historian omaavia nähtävyyksiä, mutta näistä etenkin jälkimmäinen on ihan vain jo esteettiseltä kannalta häkellyttävä mestariteos (ja sitäpaitsi sen torniin kiipeäminen kuluttaa kaloreita ihan kiitettävästi tehden näin vatsassa tilaa taas seuraaville tapasbaareille...!)

Cadizin majesteettinen katedraali teki minuun vaikutuksen jo ensimmäisenä iltanani kaupungissa tummaa yötaivasta vasten piirtyessään enkä malttanut odottaa pääseväni ihailemaan sitä lähempää. 




Vanhan, vuodelta 1635 peräisin olevan, kuningas Alfonso X Viisaan rakennuttaman Santiago-kirkon viereen pystytetyn uuden katedraalin rakennustyöt alkoivat vuonna 1722 ja kestivät yli 100 vuotta. Päätökseen ne tulivat vasta vuonna 1838, joskaan ei katedraali vieläkään valmis ole. 



Kuva: Wikipedia

Katedraaliksi se saattaa näyttää ensi alkuun varsin vaatimattomalta, sillä mistään auringossa kimaltelevista kullatuista kupoleista ei ole täällä tietoakaan. Carreran marmoria löytyy tosin senkin edestä.




Pitkän rakennusajan aikana kaupunkia koetelleet laihat vuodet näkyvät myös katedraalin materiaalivalinnoissa. Marmorin lisäksi katedraalin ulkoasussa on käytetty myös Cadizin alueelle tyypillistä osterikiven nimellä tunnettua, merestä peräisin olevaa kellanruskeaa kiveä. 





Pitkään kestänyt rakennusprojekti näkyy myös sen tyylisuuntien sekamelskassa. Alunperin barokkityyliä edustavaksi tarkoitetusta katedraalista löytyy nyt lisäksi rokokoo- ja neoklassisen tyylisuunnan elementtejä. 







Pitkittynyt hanke koetteli mitä ilmeisemmin myös sen arkkitehdin hermoja: heistä alkuperäinen (myös Granadan katedraalin suunnitellut Vicente Acero) hylkäsi projektin jo ensimmäisen 16 vuoden jälkeen. 

Seuraavan sadan vuoden aikana arkkitehtejä nähtiin vielä viisi kappaletta. 




Lopputulos on kaikesta huolimatta varsin vaikuttava ja ehdottomasti neljän euron pääsymaksun arvoinen. 








Kuvissa näkyvä, katedraalin kattoa peittävä verkko on toki omiaan lisäämään paikan goottis-romanttista mystisyyttä, mutta on sillä ihan tarkoituskin. Ei tosin lintujen lentelyn estäminen, kuten olen kuullut spekuloitavan.

Samoin kuin vanhassa kirkossa, täälläkin katon rakennusmateriaalina on käytetty kalkkikiveä, joka ei meren läheisyyttä oikein kestä, vaan rapistuu koko ajan huonompaan kuntoon. Verkko estää lohkareita putomasta kirkkoväen niskaan. 






Massiivisen katedraalin huimista mittasuhteista kertoo mm. se, että kuoron osiosta löytyy urkuja kaksin kappalein. Kannattaa myös ehdottomasti käydä kurkistamassa kirkon alta löytyvään poikkeuksellisen suureen ja käsittämättömällä akustiikalla varustettuun kryptaan. 




Melkoisen vaikuttava on pääsiäisenä vietettävän Santa Semanan ja helatorstain aikaisia kulkueita varten ulos katedraalista kannettava Corpus Christikin: täydestä hopeasta tehdyllä tekeleellä on painoa peräti tonni ja sitä liikuttelemaan vaaditaan 12 miestä.




Katedraali kiehtoo miljoonilla yksityiskohdillaan. 





Sen holvikaarten valon ja varjon leikeissä silmä lepää. 

Kyynisinkin pakana hiljentyy tällaisen kauneuden edessä ja sitä ihan unohtaa, mitä kaikkea muuta tähän uponneella valtavalla rahamäärällä olisi saatu aikaan. Kuinka montaa köyhää sillä olisi autettu; kuinka monta kuolevaa pelastettu.









Tekikö katedraali vaikutuksen myös teihin? Jatketaanko kaupunkikierroksella vai olisiko ruokatauon paikka?

_________________


SAISIKO OLLA LISÄÄ?



      


TYKKÄSITKÖ? KERRO KAVEREILLEKIN!