sunnuntai 11. joulukuuta 2016

Secret by Chef Petrov - ravintolalöytö Bulgarian Sofiassa



Secret by Chef Petrov tarjoaa koko Bulgarian ensimmäistä tasting menua, joka osoittaa, että löytyy Sofiasta fine diningiäkin.

* * * 

Jo muutaman päivän jälkeen käy selväksi, ettei Bulgaria kulinaristiritkiretkeilijää juurikaan hemmottele. Nälkä ei kyllä pääse tulemaan, sillä annoskoot ovat valtavia. Lautasen sisältö koostuu kuitenkin possunpotkan kaltaisista lihakönteistä ja yhtä mitäänsanomattomasti maustetuista perunoista. 

Pääkaupunki Sofiasta löytyy onneksi jo jotain muutakin. Yksi maan tunnetuimmista kokeista, TV:stä ja naistenlehtien sivuilta tuttu Boris Petrov on muutama kuukausi sitten avannut sinne ensimmäisen ravintolansa nimeltä Secret by Chef Petrov, joka onkin pysynyt sellaisena salaisuutena, ettei yksikään bulgarialaistuttavistani ollut koskaan siitä kuullutkaan. Ei heillä ole edes nettisivua (!)

Ravintolan valikoimiin kuuluu bulgarialaisravintoloille tyypillisen, masentavan pitkän ja varsin mielenkiinnottoman listan lisäksi myös tasting menu - maan ensimmäinen laatuaan, itse asiassa. 

15 ruokalajin sellainen. 

Vielä tuoreena muistissa oleva Hellan ja Huoneen kokemuskaan ei ruokabloggaria pysäyttänyt vaan varaus lähti menemään. 



Secret by Chef Petrov_ravintola_Sofia_Bulgaria


Ulkomuodollaan ei ravintola tee kummoistakaan vaikutusta. Ikkunoiden halvan näköiset teippaukset yhdistettynä amppelirivistöön ja vilkkuviin muovisiin jouluvaloihin luovat kummallisen mielikuvan potentiaalisesti thaihierontaakin tarjoavasta popupista.

Eikö ilmapiiriin ole koettu tarpeelliseksi nähdä vaivaa vai onko tämä kitschiydessään jo niin cool, ettei oma ymmärrykseni vain siihen riitä?


Secret by Chef Petrov_ravintola_Sofia_Bulgaria


Mene ja tiedä.


Secret by Chef Petrov_ravintola_Sofia_Bulgaria


Vessanovien koomisuus on toki kiistaton, muttei ehkä jotain, mitä odottaisi tällaisessa paikassa. Vaikka kyse kaiken perusteella on yhdestä kaupungin ja koko maan tasokkaimmista paikoista, ei täälläkään valitettavasti vältytä Bulgariaa vaivaavalta vasenkätisyydeltä. 

Jos vessoja on useampi kuin kaksi, ei niistä koskaan näytä toimivan kuin yksi. Lisäksi naistenhuoneesta löytyy kyllä sen väritykseen sointuvat kangaspyyhkeet... muttei mitään, mihin niitä käytön jälkeen heittää. 

Niinpä ne alkavat illan mittaan kerääntyä vessan tasoille ja lopulta lattialle.



Secret by Chef Petrov_ravintola_Sofia_Bulgaria


Tasting menu kustantaa BGN 79 (n. 40€), mutta saan myöhemmin kuulla Sofian Grand Hotelin keittiömestarilta huvittuneen väitteen siitä, että sen hinta voi kuulemma heitellä rajustikin Chefin oman fiiliksen ja asiakaskunnan mukaan. 

Shampanjaa löytyy yhtä (Louis Roederer), ja aloitan illan urakan demipullolla sitä (BGN 85/ 43 €). 

Palvelu pelaa hienosti - myös englanniksi. Ihastuttava tarjoilijani on joka annoksen saapuessa silmänräpäyksessä mm. siirtämässä pöytää, jotta saan itseni kamerani kanssa otollisempiin asemiin.

Kadulta ravintolaan kävelleen, poistumasta kieltäytyneen sekopään aiheuttamaa välikohtaustakin pahoitellaan vuolaasti, toisin kuin esimerkiksi Jurmalan Faces-ravintolassa todistamaamme veitsitappelua.

Ateria alkaa lupaavasti tomaattitartarilla. Olen hetkeksi unohtanut, kuinka juustoarakastavaa kansaa bulgarialaiset ovat, mutta pikainen tarkistus tarjoilijalta selvittää, ettei illan muista annoksista juustoa löydy.



Secret by Chef Petrov_ravintola_Sofia_Bulgaria_tasting menu


Seuraavaksi vuorossa on "Taste of the Earth", eli ruokalistan mukaan sitruksista punajuurta, Ibericopossuhyytelöä ja sitä maata

Jännä rakenne, joka tosiaan tuntuu siltä, kuin multaa söisi. Olen havaitsevinani joukosta myös tryffeliä.


Secret by Chef Petrov_ravintola_Sofia_Bulgaria_tasting menu


Kolmas annos on "Salmon remoulade": selleriä, kapriksia, punajuurimajoneesivinegretteä sekä paikan päällä marinoitua ja savustettua lohta.

Pöydässä nostetun kuvun alta pöllähtävä savupilvi tuo paitsi makua, myös sitä koko reissun ajan kaipaamaani wow-efektiä.

Ok. Saatan olla snobi, mutta kyllä minä haluan, että ateriani eteen on  nähty vaivaa!



Secret by Chef Petrov_ravintola_Sofia_Bulgaria_tasting menu

Secret by Chef Petrov_ravintola_Sofia_Bulgaria_tasting menu


Sitten vuorossa on "Galisian marinated mackerel and citruses". 

Sitruselementeistä löytyvä greippi ei oikein istu makrillin vähän... no, mutaisen ominaismakuun, mutta onhan tuo kaunis. 

Toisin kuin ruokalistan oikeinkirjoitus: ei sitä Galiciaa noin kirjoiteta.


Secret by Chef Petrov_ravintola_Sofia_Bulgaria_tasting menu


Suurena eläinten rakastajana tervehdin viidettä pöytään kannettua annosta innolla: vuorossa on Foie Gras-trilogia. 

Nautin annoksen yksityiskohdista suunnattomasti: ensimmäinen ja kolmas on jopa pursotettu lautaselle niiden sisältämien pähkinöiden muotoon. 

Shampanjakin maistuu, eikä Bulgaria tunnu taas yhtään hassummalta maalta!


Secret by Chef Petrov_ravintola_Sofia_Bulgaria_tasting menu


Menussa iloitellaan ilmeisesti meille molemmille rakkailla espanjalaisilla mauilla ja seuraavaksi eteeni saapuu "Gambas al Ajillo - the shrimp and the octopus"-annos. 

Hyrisen onnesta. 


Secret by Chef Petrov_ravintola_Sofia_Bulgaria_tasting menu


Mustekalaa on myös seuraavassa; "Chiperone squid"-annoksessa, josta taas löytyy ihanan lempää Aasia-twistiä. 

Oliivi riitelee tosin annoksen muun makumaailman kanssa, eikä tämänkään annoksen nimeä ole kirjoitettu oikein. 


Secret by Chef Petrov_ravintola_Sofia_Bulgaria_tasting menu


Sitten on vuorossa erinomainen Vichyssoise. Hienostunut maku ja upean kuohkea rakenne. 

Sen kanssa tarjoillun savustetun hanhenmaksan funktio ei tosin ihan avaudu: tässä yhdistelmässä kun sen rakenne muistuttaa lähinnä purkkiherkkusienen lateksisuutta. Jos tarjoituksena oli hakea tekstuuria, olisi joku rapeampi elementti toiminut paremmin.


Secret by Chef Petrov_ravintola_Sofia_Bulgaria_tasting menu


Aasialaisia vaikutteita löytyi myös annoksesta nro 9: "Salmon concept 2016".

Sous vide-kypsennetty suussasulava lohi oli saanut kaverikseen mm. lohennahkacrispiä ja loistavan raikkauden omaavia makirullia. 

Yksi illan suurimpia onnistujia.



Secret by Chef Petrov_ravintola_Sofia_Bulgaria_tasting menu


Tässä vaiheessa shampanja oli jo  juotu ja siirryin tarjoilijan suosituksesta bulgarialaiseen punaviiniin - se kun on ainoa punainen, jota tänään saa demikoossa (BGN 29 / 14 €). 

"Love Birds"-annosta, eli pancettaan käärittyä viiriäisenkoipea saatteli punajuuricrispin lisäksi tryffelillä maustettu, ihanan kuohkea perunalumi ja viiriäisen kypsentämisessä syntynyt jus. 

Kiitettävän pienten annoskokojen ansiosta ähkystä ei ollut kuitenkaan vielä tässäkään vaiheessa tietoa. 

Iiiiiik, miten ihana annos. 


Secret by Chef Petrov_ravintola_Sofia_Bulgaria_tasting menu


Kauhulla kuitenkin odotin seuraavaa pysähdystä: se kun oli menun mukaan lampaanpotkaa (lamb knuckle stuffed with creamy boletus mushrooms with mousse served over pea and curry crème).

Onneksi pöytään päätyy jotain ihan muuta kuin kokonainen potka. Annos nro 11 on niinikään sous vide-menetelmällä kypsennettyä lihaa, jota saattelee sen proteiineista tehty vaahto. 


Secret by Chef Petrov_ravintola_Sofia_Bulgaria_tasting menu


Intermezzon nimellä kulkenut seuraava ruokalaji paljastui pöydässä nestemäisessä typessä valmistetuksi välisorbetiksi. Mahtava raikkaus ja hedelmäisyys sitruksesta sekä banaanista. 

Lisäpointsit siitä, että täällä, toisin kuin viime reissulla Riian Vincentsissä, se onnistuu tumpeloimatta heti ensiyrittämällä ja ilman samanlaista, erillisten kärryjen roudaamisesta koostuvaa ohjelmanumeroa. 


Secret by Chef Petrov_ravintola_Sofia_Bulgaria_tasting menu


13. annoksen kohdalla päästiin jälkiruokiin. "Cheese cake break the ice to get to it"- annos sai minut tuijottamaan haikeana minua vastapäätä takaisin tuijottavaa tyhjää tuolia. 

Nyt jos koskaan kaipasin Kissabloggarin seuraa, sillä tiesin jo annoksen nähdessäni, mikä hänen reaktionsa olisi: syvä huokaus ja "mä voisin mennä naimisiin tän kanssa"- kommentti. 

Naimisiinmentävän hyvää se olikin. Niin raikas, niin ihanan sitruunainen.



Secret by Chef Petrov_ravintola_Sofia_Bulgaria_tasting menu


Seuraavan jälkiruoan, "Smoked chocolate"-annoksen kohdalla leikitään taas lasikuvuilla ja savuefekteillä. 

Kuvun alta paljastuu kolmea suklaata sisältävä, ihanan sitkeä ja maltillisen kokoinen (!) suklaakakkupala. 


Secret by Chef Petrov_ravintola_Sofia_Bulgaria_tasting menu


15. ja viimeisenä vuorossa on "Lemons straight from the tree - pick them". Pöytään kannetaan puu, jonka oksalta löytyy huikea sitruunatryffeli. 

Ihan täydellinen päätös illalle. 

Tai no, kyllä se vielä vähän paremmaksi muuttuu: seuraavaksi pöytääni tuotiin nimittäin itse Chef Petrov!


Secret by Chef Petrov_ravintola_Sofia_Bulgaria_tasting menu


Illalliselle kertyi hintaa BNG 193 eli vähän vajaa satanen. Hintansa väärti? Ihan ehdottomasti. Rehellisyyden nimissä ei tuollainen hinta tosin ihan keskivertobulgarialaisen saavutettavissa ole: keskipalkka täällä jää nimittäin reiluun 400 euroon kuukaudessa.

PS. Haluatteko kuulla vielä yhden salaisuuden? Vaikka tupakointi ravintoloissa on EU:n säädösten mukaan kielletty myös Bulgariassa, löytyy täältäkin paremmille paikoille tyypillisesti erillinen ruokailuhuone, jossa se on sallittua. 

Mikäli sinne mielii, kannattaa varauksen kanssa olla liikenteessä hyvissä ajoin: ne paikat kun varataan aina ensimmäisenä!

_________________


SAISIKO OLLA LISÄÄ?


Hella ja huone Tampere 6   Jouluinen maalaisterriini possusta_vaaka   


TYKKÄSITKÖ? KERRO KAVEREILLEKIN!


Sharing is caring Share to Facebook Share to Twitter Email This Pin This

perjantai 9. joulukuuta 2016

Patatnik - bulgarialainen perunamunakas (gluteeniton, kosher)


Patatnik, bulgarialainen perunamunakas saa  yllättävän ominaismakunsa mintusta! Helppo, edullinen ja täyttävä herkku!

* * * 

Jos Bulgarian Rhodope-vuorten alppimaisemat yllättivät sveitsiläisyydellään, niin sitä tekee myös alueen tunnetuin ruokalaji patatnik. Tämä perunamunakas muistuttaa Sveitsinserkkuaan röstiä, vaikka vieläkin enemmän se tuo mieleen yhden Espanjan tapasbaarien rakastetuimmista ruokalajeista: tortilla Españolan!

Jokaisen mehanan, eli perinneruokia tarjoilevan paikallisen oluttuvan resepti vaihtelee ja paikasta riippuen mukana saattaa olla myös muita kasviksia (etenkin paprikaa) tai sitä bulgarialaisten suurta ylpeyttä: heidän fetajuustoaan. Erikoisen tästä vain muutaman raaka-aineen helposta, täyttävästä ja edullisesta ruoasta tekee minttu, jota täällä käytetään yllättävän paljon.

Peruna saapui Eurooppaan 1500-luvulla Perusta espanjalaisten konkistadorien myötä. Vastaanotto ei uudella tulokkaalla ollut kummoinen: monissa Euroopan maissa sitä pidettiin pitkään sopivana ainoastaan sikojen ruokintaan. 

Rhodopen alueelle peruna löysi tiensä vasta 1800-luvun puolivälissä eikä sitä sielläkään otettu vastaan avosylin: kylien vanhimmat nimittäin kuulemma tuomitsivat sen itsensä Pirun omenana (?) Lopulta sen kyky tulla toimeen pohjoisissa olosuhteissa voitti tämänkin skeptisen kansan puolelleen. 

Loppu hyvin, kaikki hyvin!



Patatnik_bulgarialainen perunamunakas


Patatnik - bulgarialainen perunamunakas:


10 isohkoa perunaa (yht. n. 1,4 kg)
2 isohkoa sipulia (tai 3 pientä)
4 kananmunaa
4 rkl tuoretta vahvaa minttua (tai 2 rkl kuivattua)
1 tl suolaa
1 tl mustapippuria

paistamiseen:voita 

lisäksi: muutama nokare voita, korppujauhoja (halutessasi, tarvittaessa gluteenittomia)

Lämmitä uuni 220 asteeseen (kiertoilmauunissa riittää 200).

Kuori ja raasta peruna keittiöpyyhkeen päällä. Kääri nyytiksi ja purista ylimääräinen neste pois. 

Kuori ja suikaloi sipulit ohuelti. Kuullota ne halutessasi voinokareessa pannulla, kunnes ne ovat pehmenneet ja väri alkaa muuttua läpikuultavaksi (väriä niiden ei tarvitse saada). Mikäli haluat oikaista, voi ne lisätä perunaraasteeseen myös raakana. 

Vatkaa munien rakenne rikki. Mausta suolalla ja pippurilla. Kääntele joukkoon peruna-sipuliseos sekä hienonnettu minttu. 

Voitele (ja korppujauhota halutessasi) käyttämäsi uunivuoka tai vuoraa se leivinpaperilla. Kaada massa vuokaan ja painele tasaiseksi. Ripottele massan päälle muutama nokare voita ja, mikäli haluat pinnasta rapeamman, muutama ruokalusikallinen korppujauhoja. 

Paista n. 45 minuuttia. Mikäli patatnik alkaa tummua liikaa, peitä se kannella tai foliolla. 


Patatnik_bulgarialainen perunamunakas


Löytyi Bulgariasta lisääkin iloisia yllätyksiä: Pohjois-Bulgariasta kotoisin oleva, Jamón Serranoa muistuttava Elena-kinkku, jonka kanssa tykkään oman patatnikini syödä.

Löytyykö sieltä Bulgarian-kävijöitä? Onko patatnik tai paikallinen kinkku teille tuttua? Vai tekikö teihin vaikutuksen joku muu perinneruoka?



Patatnik_bulgarialainen perunamunakas




_________________


SAISIKO OLLA LISÄÄ?


      


TYKKÄSITKÖ? KERRO KAVEREILLEKIN!



Sharing is caring Share to Facebook Share to Twitter Email This Pin This

keskiviikko 7. joulukuuta 2016

Rhodope-junalla läpi Bulgarian ja Balkanin Alppien



Septemvri-Dobrinishte-välillä mutkittelevan Rhodope-junareitin alppimaisemat saavat sanattomiksi.

* * *  

Velingradin aseman hallissa nyyttiensä ja nyssyköidensä keskellä istuvien huivipäisten mummojen hampaattomat suut jauhavat eväitä. Pihalla mies pakkaa hevoskärryjään. Vessan virkaa toimittaa reikä lattiassa eikä paperista ole luonnollisesti tietoakaan. Ensimmäistä kertaa elämässäni minulla on ikävä VR:ää. 

Paikalliset alkavat kerääntyä muovipussikuormineen jo laiturille - junan lähtöön ei ole enää montaa minuuttia. Bulgariassa ei ole samanlaista pullopanttisysteemiä kuin meillä Suomessa, joten tyhjiä pulloja täynnä olevien loputtomien jätesäkkien funktio jää meille arvoitukseksi. 




Olen jättämässä taakseni Velingradin kuumista mineraalilähteistään tunnettua kylpyläkaupunkia. Suuntana on Banskon hiihtokeskuskaupunki ja kulkuvälineenä Septemvri-Dobrinishte-väliä liikennöivä vanha Rhodope-juna.





Aseman viereisen kioskin grillistä leijailevan kebapchen tuoksu muistuttaa, että vielä ehtisi napata mukaan eväsleivän. Meillä on kuitenkin paremmat suunnitelmat: meille on varattu oma junavaunu, jossa seuraavan kolmen tunnin ajan vietämme piknikiä paikallisten juustojen, salamien sekä viinien kera. 




Lopputuloksena on elämäni hauskin junareissu - VR:ää ei tule ikävä edes WIFIn tai puhelimen lataukseen vaadittavien pistokkeiden puuttumisesta huolimatta. 





Nimensä juna on saanut sen Rhodope-, Rila- ja Pirin-vuoristojen kautta mutkittelevasta reitistään. Valmistuessaan junia oli kolme viikossa, nyt neljä päivässä kumpaankin suuntaan. 

Aikataulut löydät täältä.






Vuonna 1945 valmistunut rata on tavanomaista rautatieverkostoa kapeampi. Ja hitaampi: kokonaisuudessaan noin 125 kilometrin reitti vie noin viisi tuntia. 

Ei sitä ole tosin hinnallakaan pilattu: esimerkiksi Velingrad-Bansko-välin liput alkavat 3.60 levasta eli alle kahdesta eurosta. 

Oman junavaunun (30 paikkaa) saa haltuunsa noin neljälläkymmenellä eurolla. 






Vielä aamulla viime päivinä niin tutuksi tullut sumuverho kietoo vuoriston harmaaseen huntuunsa, saaden sen rinteillä polveilevat kuusipuut piirtymään hämyistä taustaansa vasten kuin japanilaisessa puupiirroksessa.




Juna puksuttelee kaikessa rauhassa läpi utuisten metsien syksyisten, jo talveen kääntymässä olevien ruskan värien läpi...







...ja ohi maalaismaisemien, jossa elämä jatkuu yhä sellaisena, kuin se on jatkunut jo niin monen sukupolven ajan. 






Pikkuhiljaa aurinko pääsee purkautumaan sumuverhon läpi ja paljastaa vuoristojen kainaloon jäävät pikkukylät, jotka muistuttavat paikoin jopa Sveitsistä. 

Vain minareetit muistuttavat, ettei asia niin olekaan. 





Harvaan asuttujen vuoristoseutujen väki on monimuotoista. Kylissä asuu niin bulgarialaisortodokseja, kreikkalaisia kuin muslimejakin. "Bulgarialaisiahan me kaikki olemme" kohauttaa oppaamme olkiaan. 

Ongelmia ei juurikaan ole ollut ja kommunismin nimissä nitistetty uskonnollisuus sai aikaan sen, että myös muslimit ovat täällä varsin sekulaareja. Yhdessä on eletty jo satoja vuosia ja rinnakkaiselo on rauhanomaista. "Paitsi vaalien aikaan", huokaa oppaamme päätää pudistellen. 

Moskeijat ovat Turkin taloudellisesti tukemia ja niillä on vaalien alla kuulemma tapana aktivoitua äänestäjiä painostamalla. Etnisiä turkkilaisia on väestöstä liki 9 prosenttia, ja maassa toimii lähinnä heidän etuaan ajava turkkilaispuolue MRF. 




Vaikka junamatka tarjoaa mielenkintoisia näkymiä siihen Bulgariaan, joka turistilta jäisi helposti muuten näkemättä, on sen vetonaula kiistaton. 

Sveta Petkan asemalta alkavan yli kilometrin korkeuteen kohoavan nousun aikana ikkunoista alkaa saada jo pilkahduksen tästä.





1267 metrin korkeudella merenpinnasta sijaitseva Avramo on koko Balkanin korkeimmalla sijaitsevava asema, eikä sinne saavuttaessa niitä voi olla enää huomaamatta.

Ne ovat kaikkialla. 





Balkanin Alpeiksikin kutsutut lumihuippuiset vuoret kohoavat horisontissa niin majesteettisina, että jopa minä; Lapissa lumen ja jään keskellä kasvanut ja niihin perinpohjaisesti tympääntynyt napapiiriläinen menen sanattomaksi. 




Niinpä vain tyydyn tuijottamaan niitä, ihaillen. Ensin likaiseen ikkunaan liimautuen, lopulta jo kamerani kanssa oman (köyhän) elämäni Indiana Jonesina junavaunun ovesta ulkona roikkuen. 




Ja niin, liki 20 vuotta sen jälkeen kun jätin Lapin taakseni, alan ymmärtää sitä taikaa, joka houkuttelee kotiseuduilleni satojatuhansia matkailijoita vuosittain. 






*Matka yhteistyössä Viinitimon ja European Trade House Ltd:n kanssa*


_________________


SAISIKO OLLA LISÄÄ?


Plovdiv_vanha kaupunki     

   
TYKKÄSITKÖ? KERRO KAVEREILLEKIN!


Sharing is caring Share to Facebook Share to Twitter Email This Pin This