tiistai 23. elokuuta 2016

Postikortti Porvoosta - olisitpa täällä


* * * 

Porvoo hurmaa historiallaan, arkkitehtuurillaan, ravintoloillaan, kahviloillaan, joenvarsinäkymillään ja piparkakkucharmillaan.


* * * 

Hei älskling,

terveiset Porvoosta. Tämä on yksi niitä paikkoja, jonne sinut halusin viedä, mutta aika pääsi (taas) loppumaan kesken. 

Et tainnut uskoa hehkutustani siitä, kuinka ihastuttava vanha Porvoo onkaan? Mutta usko pois, on se. Katso nyt vaikka. 





Olet ehkä ehtinyt jo huomata, että Helsingillä ei ole sellaista vanhaa kaupunkia, johon esimerkiksi Tallinnassa ja Tukholmassa ihastuimme? Niinpä tätä markkinoidaan kuulemma ulkomaalaisille turisteille "Helsingin vanhana kaupunkina". 

Porvoo onkin muuten Suomen toiseksi vanhin kaupunki (joskaan Helsinki ei ole se vanhin, vaan Turku).

Ja aika kevyesti ehkä myös ihanin. 





Porvoo perustettiin jo keskiajalla (kyllä, se on jopa sinua vanhempi!) ja 1380-luvulla siitä tuli yksi Suomen kuudesta kaupunkioikeudet saaneesta kaupungista. Vaikka tämä on tänään tällainen tunnelmallisuuden tyyssija, on täällä kuule draamaakin riittänyt: tanskalaiset merirosvot tuhosivat kaupungin 1500-luvun alussa ja samaisen vuosisadan lopussa sen polttivat venäläiset. Kahdesti. 

1600-luvulla täältä käytiin vilkkaasti kauppaa Tallinnan kanssa - mm. koko Hämeen turkiskauppa kulki tätä kautta. 

(Oh, muistatko sen viikonloppumme Tallinnassa? Paras Vironreissuni koskaan ♥)





Tästä piparkakkumaisesta pikkukaupunkicharmista ei uskoisi, että 1700-luvun puolivälissä Porvoo oli koko maan suurimpia kaupunkeja. 1700-luvun alussa venäläiset polttivat taas kaupungin maan tasalle, ja 1760 kalankeittohommista alkanut palo tuhosi 2/3 kaupungin silloisista rakennuksista (paljosta vetoa tuossa on ollut taas ruokabloggari asialla...!) 

Nykyisen vanhan kaupungin ihanat puutalot on rakennettu tuon jälkeen. 






Tässä kaupungissa on pastellinvärisine taloineen ja kapeine mukulakivikatuineen sitä ihanaa eteläruotsalaista satukirjafiilistä, jota niin rakastan. 

Ja hei, sinäkin pärjäisit täällä sillä hassulla kielelläsi: liki kolmas porvoolaisista on ruotsinkielisiä (vielä 1960-luvulla he olivat enemmistö!)






Vaikka tänne pääsee meiltä Helsingistä bussilla alle tunnissa, en minä ehkä raaskisi tulla tänne vain päiväreissulle, sillä sen verran paljon täällä on nähtävää. Ja ihasteltavaa. Ja syötävää!

Toisin sinut yöksi vaikka Pariisin Villeen, aivan ihanaan boutiquehotelliin ihan vanhan Porvoon sydämessä (odotas kun pääsen kertomaan sinulle siitä!)

Yksi asia, joka tästä kaupungista tekee niin mahtavan, on sen uskomaton ravintolatarjonta, josta olisi liki mahdotonta valita kahdenkaan päivän reissun lounas-ja illallisvaihtoehdot. Zum Beispiel, Sinne, Sicapelle ja Meat District sinun nyt olisi ainakin koettava. 

Niin, no näithän sinä ne SMAKU- kierroksen kuvat. Huikea kattaus, eikö? Olisit viihtynyt. Kävin muuten katsastamassa myös pian avautuvan Brasserie L'Amourin ja hyvältä kuulostaa sekin. Aikovat Porvoon parhaaksi ravintolaksi!

Arvaan jo mitä ajattelet ja samaa ihmettelen minäkin: miten vain 50 000 asukkaan kaupungissa riittää kysyntää näin monelle loistopaikalle? Mutta juuri siksi ravintoloitsijat kuulemma uskaltavat näitä riskejä ottaa: mitä enemmän on laadukasta tarjontaa, sitä enemmän on kysyntää ja sitä enemmän se hyödyntää kaikkia. Ja valtaosa asiakaskunnasta tulee sieltä pääkaupunkiseudulta. 




Jag vet, jag vet. Tiedän käyttäväni tuota "ihana"-sanaa suorastaan holtittomasti, mutta sitä tämä paikka on. Ihana. Siis ihan kaikki täällä: kaupatkin. Ihania! Ja minähän en niissä normalisti jaksa edes notkua.

Vanhasta kaupungista löytyy toinen toistaan ihanampia antiikkia sekä sisustus- ja keittiötilpehööriä myyviä kauppoja, joten minun kaltaiseni krooninen kuvaustarvikehamstraaja on täällä ihan taivaassa. 







Tykkäsitkö muuten niistä käsintehdyistä suklaista, joita sinulle tuliaisiksi toin? Täältä nekin tulivat;  Petri's Chocolate Roomista

Heillä on kauppa myös Fiskarsissa, joka on toinen paikka, jonne sinut mielelläni joku päivä veisin. 




Älä huoli, kyllä minä jättäisin reippaasti aikaa myös Porvoon tunnelmallisissa pikkukahviloissa notkumiseen. Tiedänhän minä, miten sinä siitä tykkäät kun tulet sieltä Ruotsin fikapääkaupungista. 

Tiedätkö, mille muulle jättäisin vieläkin enemmän aikaa? Kainalossasi kävelyyn ja pyörryksiin pussailuun. Tämä kaupunki saa ihmisen tuntemaan itsensä ihan vastarakastuneeksi. Jota toki olenkin. 





Muistatko Runebergin? Sen Suomen kansallisrunoilijaksikin tituleeratun? Jonka niminen katu siellä Töölöössä on? Hän vaikutti elinaikanaan paljon täällä Porvoossa, mutta hänen vaimonsa Fredrika (opettaja muuten hänkin) tekee sitä vieläkin. 

Fredrika nimittäin kehitti miehelleen leivoksen, jota Runebergien kotitalon vieressä sijaitsevassa Ani's Cafessa tehdään yhä sillä alkuperäisellä reseptillä. On muuten paras Runebergintorttu, jonka olen koskaan syönyt!

(Hei - olisiko muuten mahtavaa, jos sinullakin olisi nimikkoleivos! Mitähän siinä olisi? Muuta kuin mätitahnaa...?) 




Kahvilan pihalla alkavat omenat jo kypsyä - kesä alkaa olla lopussa täälläkin.





Vielä aurinko kuitenkin paistaa kirkkaasti ja ah, niin lämpimästi, saaden uskomaan näiden loppukesän päivien kestävän loputtomiin. 





Illan hämärtyessä veisin sinut kävelylle rantaan, jossa joesta nouseva sumu kietoo kaiken vieläkin taianomaisempaan tunnelmaan. Puristaisin tiukasti kättäsi ja kuiskaisin sinulle, kuinka onnellinen olen juuri tässä, juuri nyt, juuri sinun kanssasi. 

Niin ja vielä illan viiimeiselle Pariisin Villen viinibaariin. Sieltä löytyy hei sitä Vilmartin shampanjaa, josta tykkään. 




Ja aamulla lupaisin olla potkimatta sinua heti hereille ja aamiaiselle. Loikoilisin vain vieressäsi, hengitystäsi kuunnellen, ihosi tuoksua ihastellen... yhä kädestäsi kiinni pitäen. 

Olisitpa täällä. Minulla on ikävä sinua.

XOXO


_________________


SAISIKO OLLA LISÄÄ?


      Aasialaiset kanavartaat ja satay-kastike 1


TYKKÄSITKÖ? KERRO KAVEREILLEKIN!


maanantai 22. elokuuta 2016

SMAKU - 22 uutta syytä rakastua Porvooseen



* * * 

SMAKU - Taste of Porvoo kerää ensimmäistä kertaa yhteen koko Porvoon ravintolatarjonnan. Tuloksena on jopa Taste of Helsingin ja Turku Food Walkin haastava foodietapahtuma.

* * * 

Ollakseen niinkin pieni kaupunki, saa Porvoo kehuskella suorastaan absurdin tasokkaalla ja monipuolisella ravintolatarjonnallaan. Porvoolaiset itse ovat tosin ilmeisen huonoja syömään ulkona, ja ehkä yllättäenkin pääosa asiakkaista tulee pääkaupunkiseudulta. Ja mikäs siinä - idyllisempää päiväretki- tai minilomakohdetta saa hakea. Bussilla hurauttaa sinne alle tunnissa ja nyt, Onnibussinkin aloitettua liikennöinnin sinne, jää yhdensuuntaiselle lipulle halvimmillaan hintaa euron. Johon hintaan ei ihminen Helsingissä pääse edes Jakomäkeen.

Erityisen kiinnostavan kaupungin ravintolavalikoimasta tekee se, että Turun lailla ketjuravintolat loistavat täällä poissaolollaan. Sen sijaan yrittäjävetoisissa ravintoloissa panostetaan säännönmukaisesti sesonkituotteisiin ja laadukkaaseen lähituotantoon. 

Nyt ravintoloitsijat ovat yhdistäneet ensi kertaa voimansa - tuloksena on viime viikon maanantaina alkanut ja lauantaina 27.8. Kulttuuritalo Grandissa huipentuva SMAKU - Taste of Porvoo. Kahden viikon ajan 14 mukana olevaa ravintolaa tarjoaa yhteensä 22 maisteluannosta, joista kukin kustantaa 5€. Rahalleen saa täällä vastinetta ja taso on paikoin huikea. Eikä annoskoossa ole todellakaan pihistelty.

Tapahtuman myötä Porvoo pyrkii nostattamaan profiiliaan nimenomaan ruokamatkailukohteena. Porvoon pieni koko tekee kaupungista myös erinomaisen kätevän kohteen: muutamaa poikkeusta lukuunottamatta kaikki ravintolat ovat käytännössä vain parin minuutin kävelymatkan päässä toisistaan.

Kävin VisitPorvoon vieraana tutustumassa festivaalin tarjontaan ja sukat pyörivät jaloissa vähän vieläkin. 

Yksi eniten odottamiani pysähdyksiä oli Zum Beispiel, jonka mm. mätiä, punajuurta, ja kauden kasviksia sisältävä haukiröra oli paitsi henkeäsalpaavan kaunis, myös makujensa puolesta yksi kierroksen ehdottomia suosikkeja. 

"Ei täällä katteita laskeskella", nauroi ravintolan omistajapariskunnan Leena Simojoki ihmetellessämme annoksen kokoa ja tasoa. "Tämä on mahtava tapahtuma ja tuo sellaista näkyvyyttä, ettei sille hintaa voi laittaa."

Paikka kannattaa muuten laittaa muistiin jo heidän leipänsä ja sen kanssa tarjoiltavan, maailman parhaaksikin valitun oliiviöljyn vuoksi.


SMAKU Taste of Porvoo Zum Beispiel


Toinen niinikään innolla odotettu kohde oli Sinne - se kun on jo sen verran tuttu eikä koskaan petä. Ei koskaan. 

Taattua laatua se oli tälläkin kertaa: kokonaisuuden puolesta testattujen ravintoloiden kiistatonta kärkeä.


SMAKU Taste of Porvoo Sinne


Sinneltä löytyy kaksi SMAKU-annosta: koomisesti nimetyt Sillä Sipuli sekä Marja Tyrni. 

Sipuliannoksen upea ulkomuoto sai pöytäseurueemme Instatilit itkemään ja sen syvänmuheva, pitkään haudutettu sipuliliemi sai aikaan liki saman reaktion myös syöjissä. Annos on muuten myös vegaani. 

Syötävää taidetta parhaimmillaan oli myös jälkiruoka-annos, joka yhdisti eri tekstuureja ja makupareja tavalla, jonka Sinne niin suvereenisti osaa. Tyrni ja lakritsi. Vielä parempi yhdistelmä kuin minä ja George Cloooney.


SMAKU Taste of Porvoo Sinne_2


Myös Sicapelleltä oli oikeutettua odottaa paljon. Ensimmäinen, sinänsä kaunis annos (vuohenmaitojogurttia ja kasvimaata) jäi kuitenkin kokonaisuutena vähän mitäänsanomattomaksi jogurtin happamuuden dominoidessa annosta jättäen kasvisosuuden yrtteineen turhan vaisuun rooliin. 

Sitä seurannut annos, spelttiä ja pistaasia sen sijaan pysäytti. Mikä makujen syvyys! Mikä ihana pähkinäisyys! Mitkä mahtavat tekstuurit! Mikä upea kypsyys! Sicapellestä löytyi myös päivän mielenkiintoisin viiniparitus. 

Slovenialainen valkoinen alkuviini oli, no, niinkuin ne nyt tuppaavat olemaan: perin persoonallinen. Sen rautaisuus ja popcorninjyvien voista paahteisuutta henkivä maku oli kuitenkin spelttirisoton pähkinäisyyden kanssa kotonaan. 


SMAKU Taste of Porvoo Sicapelle


Sicapellessä kasvispainotteinen lähituotanto otetaan todella vakavissaan: jo tällä hetkellä kesäisin raaka-aineiden paikallisuusaste on yli 90 %, mutta tavoitteena on täydet 100%. 

Ja siinä, missä muualla kosiskellaan asiakaskuntaa matalan kynnyksen rentoudella ja katuruokaviboilla, ei Sicapelle siekaile: ravintolaa viedään häpeilemättä fine diningin suuntaan. "Ei se tosin tarkoita miljoonaa pistettä lautasella", huomauttaa ravintolan omistaja Riku Stenros. "Se fine dining syntyy nimenomaan huippulaatuisisista raaka-aineista ja osaavista käsistä". 


SMAKU Taste of Porvoo Sicapelle_2


Lihansyöjää lemmiskelevän Meat Districtin takaa löytyy Sicapelleäkin pyörittävä pariskunta Riku ja Johanna Stenros, jotka niin Pariisin Ville- ja Onni-boutiquehotellien kuin Johan's-kesäravintolan myötä ovat luoneet Porvooseen melkoisen vaikuttavan imperiumin. 

Meat Districtin SMAKU-annos oli Bosgårdin tilan naudasta tehty tartar. Eikä mikä tahansa tartar. Yksinkertainen ulkomuoto piti sisällään erinomaisen suolan ja hapokkuuden liiton, joka kiilasi iloisesti tartar-rankingini kolmoseksi (ykkösen löydät täältä, kakkosen puolestaan täältä)

Myös täällä panostetaan luomuun, artesaanioluisiin... ja niihin alkuviineihin. 


SMAKU Taste of Porvoo Meat District


Yksi kierroksen kovimmista yllättäjistä oli Vanha Laamanni. Myönnän, että odotin vähän sellaista aikansa elänyttä pippuripihvipaikkaa, mutta pöytään kannettu savukurpitsakeitto pikkelöidyillä sienillä oli innovatiivisuudessaan yksi päivän onnistuneimpia annoksia. 

Myös täällä on tarjolla kaksi annosta - toinen oli kolmesta pienestä makeasta (piparminttukonvehti, omenavaahtokarkki sekä mustikkafinancier) palasta koostunut jälkkäri, joka ei kuitenkaan yltänyt kollegansa tasolle. 


SMAKU Taste of Porvoo Vanha Laamanni
SMAKU Taste of Porvoo Vanha Laamanni_2


Takaisin sokerinhuuruisille juurilleen palanneen Cafe Postresin jälkiruoassa (ruskistettua voita ja pinjansiemeniä) sen sijaan ei ollut valittamista. 

Tänne kannattaa poiketa paitsi paikan tinkimättömän tuotekehittelyn seurauksena syntyvän jäätelön, myös täytettyjen leipien vuoksi.


SMAKU Taste of Porvoo Cafe Postres
SMAKU Taste of Porvoo Cafe Postres_2


Yllättämään pääsi myös jo upeilla jokinäkymillään vaikutuksen tekevä Fryysarinranta, joka on ottanut kantaakseen Porvooseen vuosien saatossa rakennetun etanaperinteen.

Juureen leivottu, ihanan kuohkea pekoninen etanavohveli oli erikoinen ja onnistunut annos. Ehdottomasti vitosen arvoinen tämäkin.


SMAKU Taste of Porvoo Fryysarinranta
SMAKU Taste of Porvoo Fryysarinranta_2


Olin ennakkoon vähän pelännyt Turun Food Walkissa esiintyneen kaltaisia tason notkahduksia eri ravintoloiden kesken, eikä Alba Rion saaristolaisleipä savulohimoussella geneerisyydessään erityisemmin herättänyt kiinnostusta. Moussen ilmavuus sai meistä kuitenkin varsin kiitollisen yleisön balsamicosiirapin antaessa annokselle onnistunutta särmää.


SMAKU Taste of Porvoo Alba Rio


Ravintoloitsijoille on annettu vapaat kädet annostensa suunnittelussa, mutta turhan samanlaisilta annoksilta oli onneksi vältytty. Pikkuriikkisen, vain 24 asiakaspaikan Eloisan SMAKU-annokset ovat talon suklaakakku sekä Toast Skagen, jossa ei ollut kyllä mitään erityistä. Mutta vitosen annokseksi sai rahalleen taas kyllä koon puolesta vastinetta. 

Nimenomaan viinibaarina profiloitunut Eloisa yllättää historiallaan - alkujaan rakennus on nimittäin toiminyt yleisenä käymälänä ja varaputkana (!).


SMAKU Taste of Porvoo Eloisa


Tapahtuma on otettu hyvin vastaan niin ruokailijoiden kuin ravintoloitsijoiden keskuudessa, eikä synergiaeduilta voi välttyäkään. Tapahtuman saavuttama näkyvyys ja mielenkiinto ylittävät moninkertaisesti sen, mihin yhdelläkään ravintolalla olisi yksinään ollut resursseja. 

Kokeilematta jääneistä muutamasta ravintolasta (rajansa ruokaihmiselläkin...!) erityisen mielenkiintoiselta kuulosti Kannonnokka ja Vanha Navetta (SMAKU-annoksina villisikarillette ja porkkanapyre sekä lettuterriiniä ja puolukkaa).

SMAKUn tavoitteena on herätellä paitsi niitä porvoolaisia, myös pääkaupunkiseutua. Ja kyllä kuulolla kannattaakin olla - sen verran kovatasoista osaamista Porvoosta löytyy. Ensi viikonloppuna siellä vietetään SMAKUn loppuhuipentuman lisäksi myös Moon River- sekä Skålfest-festareita, joten tulossa on ihan superviikonloppu! Kyllä nyt kannattaa viimeistään niitä bussilippuja alkaa varailla...!




_________________


SAISIKO OLLA LISÄÄ?



      


TYKKÄSITKÖ? KERRO KAVEREILLEKIN!

lauantai 20. elokuuta 2016

Ruokamatkailijan vinkit Cádiziin ja muualle Andalusian sherrymaahan


* * * 

Ruokaturistia Andalusian sherrymaa hemmottelee - nappaa tästä talteen lounaisen Andalusian parhaat osoitteet ruokamatkailijalle!


* * * 

No nälkäähän ei taannoisella Sherrymaan, eli Cádizin, Jerezin, El Puerto de Santa Marían ja Sanlúcar de Barramedan reissulla todellakaan täytynyt nähdä. Joku oli kommentoinut reissun Instagram-feediäni vähän varovaisesti että "oletko sinä mitään muuta ehtinyt tehdä kuin syödä?" No enpä juurikaan.Vaan eipä ollut tarkoituskaan!

Koska matka kuljetti läpi Andalusian lounaisrannikon, ei myöskään tarvinnut pelätä, että vastaan olisi tullut mustekalaton päivä. Ehei - tuota suurta rakkauttani vetelin taas huoletta koko loppuvuodenkin tarpeisiin. Niin, ja sitä Ibericopossua. Heti brekkisbocadillosta lähtien. 

Voi Andalusia. Kyllä minä sinua vain niin rakastan.




Aloitetaan kierros Cádizista, joka reissun aikana tuli kaikista tutuimmaksi!

Cádiz:

Suurin osa vierailun arvoisista tapasbaareista sijaitsee Cádizin vanhan kaupungin "kämmenen" alueella. Yksi perinteisempiä on Taberna Casa Manteca, joka ei juuri kliseisempi retrompi voisi olla. 

Saavu aikaisin, sillä paikka on paikallisten keskuudessa todella suosittu ja täyttyy nopeasti. 





Toinen suosittelun arvoinen paikka naapurustossa on muutama vuosi sitten avattu La Tabernita. Pikkuriikkisessä, omistajansa Rafan piirroksin sisustetussa ravintolassa on jo vähän enemmän särmää ja ruokansa lisäksi se on kerännyt mainetta huolella rakennetun viinilistansa ansiosta. 

Lista on pieni, mutta kaikki on hyvää - Cádizin erikoisuus tortillitas de camarones ihan erityisen hyvää, samoin kuin suussasulavat mustekalapyörykät albondigas de choco. Laadun takaa keittiöstä löytyvä huippukokki... Rafan mama.

PS. Minun reseptini noihin pyöryköihin löydät blogista täältä, tortillitas de camaroneihin puolestaan täältä





Yksi naapuruston maineikkaimmista ravintoloista on El Faro (tasting menut alkaen 40€). Mitään kovinkaan innovatiivista täältäkään on turha hakea, mutta perinteisen keittiön ystäviä tämä hemmottelee. 

Ravintolaakin suuremman suosituksen saa kuitenkin sen tapaksia tarjoileva baari. 





Toiselta puolen kaupunkia sijaitsevasta Balandrosta löytyy jo vähän modernimpaakin otetta. Lista yhdistelee niin espanjalaisia perinteitä kuin aasialaisia ja Lähi-idän vaikutteita. Paikan briossipohjainen köyhä ritari Iberico Bellotalla, hanhenmaksalla ja omenakompotilla on juuri niin syntisen hyvää miltä se kuulostaakin. 

Plussaa myös mielenkiintoisesta viini- ja sherryvalikoimasta. 

Toinen freesimpää ja nykyaikaisempaa otetta edustava ravintola on Bib Gourmandillakin palkittu Sopranis (tastingmenut 50€). 




Jos sinunkin suhteesi Ibericopossuun on intohimoinen, ei missään nimessä kannata ohittaa Meson Cumbres Mayoresia. Saavu ajoissa tai tee mielellään pöytävaraus. Baarin  puolen tapaslistan antimia saattaa hyvällä tuurilla mahtua maistelemaan ilmankin. 

Ei halvimmasta päästä (joskin menut alkaen 30€), mutta Dios Mios, miten hyvää!





Saman kadun varrelta löytyy myös monia hyviä äyriäisiin erikoistuneita tapasravintoloita. Yksi hyvä valinta on vastapäinen, yli satavuotias Cerveceria la Gaditana, jonka äyriäislajitelma (18€) tekee päivästä heti paremman.





Äyriäisrakastajalle ehdoton osoite on myös blogissa jo aikaisemmin syvien ihastuksenhuokausten saattelemana esitelty Cádizin keskustori, jolta saa kerättyä ainekset ex tempore-piknikille.  

Kannattaa tsekata myös sisäpihan ravintolatarjonta, josta löytyy jokaiselle jotakin. 





Toinen vaihtoehto on kerätä kalatorin valikoimasta mieleisensä (niinkuin vaikka noita kyynärpään kokoisia jättikatkoja...!) ja viedä päivän saalis johonkin kauppahallin ympäristöstä löytyvään ravintolaan, jotka kokkaavat sen pientä korvausta vastaan haluamallasi tavalla.





Yksi näistä ravintoloista on Taberna La Bombilla, jonne eksyin useampaankin otteeseen. 

Paikka yllätti myös sillä, että löysin ensimmäistä kertaa elämässäni merenelävän, jolle en lämmennyt lainkaan. Ortiguilla on eteläisen Andalusian erikoisuus: rapeaksi friteeratun kuoren alta löytyvä tympeähkönmakuinen, räkää muistuttavalla koostumuksella varustettu olio. Että piti minunkin joutua kokemaan päivä, jolloin ruokaa ei saada pelastettua edes uppopaistamalla...

Ensipuraisun aikaansaamat reaktiot löydät muuten tuoreeltaan blogin Twitter-feedistä täältä.





Toinen Cádizin alueelle tyypillinen herkku ovat tortillita de camaronesin raaka-aine camarones; pienenpienet katkaravut, joita myydään kaduilla valmiina naposteluannoksina. Paikoitellen jopa elävinä.





Kauppahallin ympäristö on myös täynnä kahviloita, jotka etenkin viikonloppuaamuisin täyttyvät äärimmilleen ihmisten kerääntyessä churro-aamiaiaisille. 

Churrot noudetaan hallin viereiseltä aukiolta löytyvästä churrokärrystä ja sitten ne viedään kahvilaan ihanan paksun kaakaon kanssa nautittavaksi. Ooh ja aah. Muista olla liikenteessä ajoissa ettet jää ilman. 




Rautatie- ja linja-autoaseman läheisyydessä sijaitsevan Plaza de Ayuntamienton reunalta löytyy upea jamóneria/deli El Chicuco, jonka ibericovalikoima tuli reissun aikana varsin tutuksi. 

Loistopaikka tuliaisostoksille. Iltaisin sen yhteydessä on myös pieni tapasravintola.





Aukion toiselta puolen, Calle Nuevalta löytyy puolestaan toinen reissuni vakio-osoitteista: argentiinalaisista empanadoistaan kuuluisa La Vaca Atada

Kannattaa myös jättää tilaa paikan överi-ihanille leivonnaisille, joissa ei ole dulce de lechessä, eli kondensoidusta maidosta keitetyssä kinuskissa säästelty. 





Ja koska Andalusiassa rakastetaan uppopaistamista, kannattaa pitää silmällä freidurioita, eli friteerattuihin mereneläviin erikoistuneita ravintoloita. Yksi hyvä sijaitsee kauppahallin aukiosta seuraavalla kukkatorilla, Plaza de Las Floresilla.





Jerez de la Frontera:

Sherrybodegavierailujen lomassa kannattaa pitää huoli myös kiinteän ravinnon riittävästä saannista. Siihen Jerezistä löytyy muutamakin todella hyvä paikka. 

El Bichero on kuuluista kalastaan ja äyriäisistään. Ja hyvästä sherryvalikoimasta. Mitäpä sitä ihminen muuta tarvitsisikaan...!




Jerezin kuninkaallisen ratsastuskoulun (niiden tanssivien hevosten kodin) vierestä löytyvä Israel Ramosin Restaurante Albalá hurmaa tyylikkäällä ilmapiirillään ja freesillä otteellaan paikallisiin ruokaperinteisiin. Erinomainen viinilista. 





Viininystävälle ehdoton suositus on entiseen sherrybodegaan tunnelmallisesti rakennettu, Bib Gourmandilla varustettu La Carboná. Erityisesti sherrylle paritettu tasting menu 32€.

Tapasbaarihyppelyyn kannattaa etsiä käsiinsä esimerkiksi El Bigote tai El Almacen.




El Puerto de Santa María:

Jos budjetti ei veny ihan kahden Michelin-tähden Aponienteen (tastingmenut ilman viinejä alkaen 165€), on Cádizista löytyvän El Faro-ravintolan omistajien El Faro de El Puerto liki yhtä onnistunut valinta. Erinomainen hinta-laatusuhde ja mielenkiintoinen, mutta edullinen viinilista.

Yhdeksän ruokalajin tastingmenu  (viineineen!) 58€. Kokemuksia blogissä täällä




Sanlúcar de Barrameda:

Kattavan ja edullisen ruokalistan omaava Casa Balbino on erinomainen valinta tapasövereihin. 

Muista suosituksen arvoisia ovat Bar Barbiana ja Mirador Doñana.





Mitäs sanotte? Lähtikö nälkä? 





Seuraavaksi jatketaan ruokamatkaa vähän lähempänä kotia - vuorossa on nimittäin juuri Porvooseen tehdyn täsmäiskun tuloksia! 


_________________


SAISIKO OLLA LISÄÄ?


Costa de la Luz 2   El Faro de El Puerto 5   


TYKKÄSITKÖ? KERRO KAVEREILLEKIN!